*

Jorma Melleri

Vive la France!

  • Vive la France!

Ostin taannoin töölöläisestä divarista yhdellä eurolla matkalukemista, kun olin Ranskaan lähdössä (Pierre Daninos: Majuri Thompson löytää ranskalaisen, Pellervo 1954). Kirjan on suomentanut legendaarinen Ranskan -tuntija ja humoristi Armas J. Pulla.

Kirjassa vertaillaan ranskalaisia ja englantilaisia mainiolla tavalla. Ei muuta kuin matkaan ja pönkittämään vanhoja ennakkoluuloja, jotta saadaan uusia tilalle.

Majuri Thompsonin opastuksella opin, että kaikista maailman maista juuri Ranskassa on yksinkertaisinta elää mutkallista elämää ja mutkallisinta elää yksinkertaista elämää. Ranskalaiset ovat myös maailman vieraanvaraisimpia ihmisiä, kunhan ei vain pyri heidän koteihinsa.

Englantilainen taas kutsuu jo tunnin tuttavuuden perusteella vieraan kotiinsa, jos häntä ei ole loukannut liiallisella älykkyydellä tai uteliaisuudella. ”Mutta viiden vuoden kuluttua ette vielä tiedä, rakastaako hän naisia, miehiä vai postimerkkejä.”

Ranskalaiset ovat kohteliaita. Poskisuudelmia vaihdetaan kuin liukuhihnalta ja kättä vatkataan mennen tullen. Joku tilastomies on kuulemma laskenut, että huomattavaksi luokiteltu henkilö puristaa vuosittain käsiä kolme viikkoa ja 60-vuotiaana hänen elämästään on kulunut kolme vuotta pelkästään kättelemiseen.

Taistelukentilläkin oltiin ennen vanhaan herrasmiehiä. Kirjassa kerrotaan Fontenoyn taistelusta, joka käytiin vuonna 1745. Se oli osa Itävallan perimyssotaa sen jälkeen kun Maria Teresia oli perinyt Habsburgien monarkian. Sodan osapuolina oli joukko Euroopan valtioita. Ranska ja Englanti olivat eri puolilla.

Gallialaisen kohteliaisuuden huippu saavutettiin Fontenoyssa, kun ranskalaisten joukkojen komentaja asteli yksin englantilaisia kohti, kohotti hattunsa ja huusi: ”Herrat englantilaiset, ampukaa ensin!”

Vive la France!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Tämä! Tai oikeammin, tämän kaltaiset!

Suurin piirtein viisikymmenluvun puolivälistä aina kuusikymmenluvun alkupuoliskolle lienee ollut aika, että kirjakaupoissa - ja lukijoiden tottumuksissa - on ollut sijaa juuri tämän kaltaisille teoksille. Kirjavalle joukolle tarinoita, pohdintoja, otatteluja. Matkakertomuksia.

Viimeisin hankintani on Jouni Lompolon (1936-2001), tuonnempana nimimerkki Origo, "Junalla Japaniin". Se on julkaistu Tammen toimesta 1962. Maksoin siitä euron, kuinkas muutenkaan. Kirpputorit ja antikvariaatit pelastavat näitä uusiokäyttöön.

Lajityypin - jos näin voi sanoa - ja aikakauden ehdottomiin voittopuoliin kuuluu jonkinlainen humaani, lämmin ja arkiläheinen ilo. Maailma oli sillä tavoin raiteillaan, että aina ja kaikessa ei tarvinnut olla niin tiedostava, syyllistävä, hokemia renkuttava. Asioita sai lähestyä pieninä humoreskeina, eikä kaikkia ongelmia tarvinnut ratkaista jokaisessa kirjassa. Kirjasta sai tulla, ehkä lapsenomaisesti, hyvä mieli.

Aika ajoin käyn kirjakaupoissa. En näe niissä enää juuri tämän laatuisia. En kuitenkaan suostu ajattelemaan, että tilanne olisi lopullinen. Ehkä näemme jonkinlaisen renesanssin. Itse asiassa pidän tätä varmana.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset