Jorma Melleri

Matkustin Senegaliin

  • Afrikkalaista renessanssia?
    Afrikkalaista renessanssia?
  • Dakar mereltä päin.
    Dakar mereltä päin.
  • Dakarilainen lihakauppa.
    Dakarilainen lihakauppa.
  • Sandaga-torin tuntumassa.
    Sandaga-torin tuntumassa.
  • Taidekaupassa Kermel-torilla.
    Taidekaupassa Kermel-torilla.
  • Sandaga-tori.
    Sandaga-tori.
  • Goreen orjasaari.
    Goreen orjasaari.
  • Orjapatsas.
    Orjapatsas.
  • Goreen saarella.
    Goreen saarella.
  • Goreen saarella.
    Goreen saarella.
  • Orjien talo.
    Orjien talo.
  • Orjien talossa.
    Orjien talossa.
  • Taidetta Goreen saarella.
    Taidetta Goreen saarella.
  • Uimareita Goreen saarella.
    Uimareita Goreen saarella.

Kun ajaa Senegalin pääkaupungin Dakarin lentoasemalta kaupungin keskustaan, erityisesti yksi asia kiinnittää huomiota matkan varrella. Tien vieressä jököttää jättiläismäinen, lähes 50 metriä korkea patsas, jonka on tarkoitus kuvata afrikkalaista renessanssia. Se on isompi kuin Vapauden patsas New Yorkissa.

Viisi vuotta sitten paljastettu patsas oli silloisen presidentin Abdoulaye Waden kuningasidea. Se maksoi hulppeat 27 miljoonaa dollaria. Patsaan rakentajat tilattiin Pohjois-Koreasta. Muistomerkki edustaa pikemminkin sosialistista realismia kuin afrikkalaista renessanssia.

Senegalin asukkaista yli 94 prosenttia on muslimeja. He eivät ole katsoneet hyvällä patsasta, jossa nainen esiintyy vastoin islamin ihanteita vähissä vaatteissa.

Presidentti Wade kaavaili jättipatsaasta Pariisin Eiffel-tornin kaltaista vetonaulaa. Niinpä hän idean isänä vaati itselleen 35 prosenttia patsaan tuloista. Nyt patsaalle lähinnä naureskellaan. Tuskin se mikään rahasampo on.

Vietin Dakarissa vajaan viikon (13.-18.10.). Helppo olisi kauhistella monia asioita, vaikka Senegal ei suinkaan ole mikään takapajula Afrikan mittakaavassa. Se on yksi Afrikan vakaimmista maista.

Vaatii kuitenkin tiettyä urheilumieltä, kun lähtee seikkailemaan yksin Dakarin paikallisille toreille. Kimppuun syöksyy heti kuin hyeenalauma kymmenkunta kaupustelijaa ja avuntarjoajaa. En huomannut muita valkoihoisia koko laajalla Sandaga-torin alueella.

Ympärillä hyörivistä ei tahdo päästä eroon hyvällä eikä pahalla. Yksi sitkeimmistä onnistuu viemään minut isänsä paitatehtaaseen. Ahtaassa rakennuksessa työskentelee kymmeniä, ellei satoja työntekijöitä monessa kerroksessa. Osa makoilee käytävillä.

Huijausyritykset kuuluvat asiaan ja ulkomaalaiselta yritetään nyhtää mahdollisimman paljon rahaa. Paitakaupat syntyvät lopulta edulliseen hintaan, kun on tingitty tarpeeksi kauan.

Vaikuttavin turistikohde on Gore'en saari Dakarin edustalla. Se toimi aikoinaan 1400-luvulta lähtien kansainvälisen orjakaupan keskuksena. Saaren omistus vaihtui usein eurooppalaisten valloittajien kesken. Nyt saari on Unescon maailmanperintökohde ja orjakaupan muistokeskus.

Ennen kuin matkustin Senegaliin tiesin maasta erittäin vähän. Muistin Pariisi-Dakar -rallin ja Senegalin ensimmäisen valtionpäämiehen, runoilijapresidentti Leopold Sedar Senghorin, joka kävi kaksi kertaa Suomessakin Kekkosen aikana 1970-luvulla.

Tiesin, että Senegal on rytmimusiikin suurvalta. Poliittisestikin aktiivinen maailmantähti Youssou N'Dour on tunnettu kaikkialla. Muistin myös sen, että Senegal voitti kerran jalkapallon MM-kisoissa entisen emämaansa Ranskan. Se oli riemastuttava teko.

Nyt tiedän tästä 1960 itsenäistyneestä maasta hieman enemmän, vaikka ei matka minusta mitään Afrikan erityisasiantuntijaa tehnyt.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hyvä stoori, kun ajattelee mitä kaikkea olisikaan voinut sattua;-)

Tämän blogin suosituimmat