Jorma Melleri

Enää en vastusta kaikkea uutta

Vastustan yleensä uusia asioita ensi reaktiona varmuuden vuoksi. Kun vaimo esittää jotain uutta, huudahdan usein jo kesken lauseen: ”Ei käy.”

Olen kuin enontekiöläinen Piera Karhuvuoma Mikko-Pekka Heikkisen uudessa romaanissa Jääräpää: ”Mie vastustan kuntaliitoksia ja kuntamuutoksia ja kaikkia ristisiitoksia. Ylipäätään mie vastustan.”

Nyt olen alkanut lipsua. Enää en vastusta kaikkea uutta. Usein kyllä käy niin, että kun olen omaksunut uuden asian, se onkin jo vanhentunut. Onko esimerkiksi Facebook parhaat päivänsä nähnyt?

Olen juuri nyt matkoilla. Ensimmäistä kertaa minulla ei ole yhtään perinteistä kirjaa mukana matkalaukun painona. Sen sijaan ipadissani on sähköisiä e-kirjoja, ostettuja ja kirjastosta lainattuja. Ja lisää voin lainata tai ostaa, missä sitten lienenkin. Helppoa!

Joskus luulin, että minun on teknisesti tumpelona mahdoton oppia kaikenmaailman facebookit, twitterit, instagramit ja ipadit. Luulo oli väärä.

Nyt olen Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa, luen lähes pelkästään sähkökirjoja, sanomalehdet luen ipadilta ja minulla on blogi.

Paperilehdet tuntuvat vanhanaikaisilta ja kömpelöiltä. Enää ei tarvitse tahria sormiaan painomusteeseen. Järviseudun Sanomatkin luen kätevästi maailmalla ennen kuin se on ammesten postilaatikoissa.

Luin juuri Suomen innokkaimpien twiittaajien pienen opaskirjan (Alexander Stubb – Tuomas Enbuske: #Twitterkirja). Se johdattaa vasta-alkajan hyvin Twitterin maailmaan. Itse en ole kovin aktiivinen Twitterissä, mutta mukana olen, jotta ainakin tekniikka pysyy hallinnassa.

Twitterin keksimisestä me suomalaisetkin voimme ottaa vähän kunniaa itsellemme. Twitterin esi-isä, tekstiviesti, keksittiin Suomessa.

Stubb ja Enbuske määrittelevät somen eroja osuvasti. Facebook on kuin sukujuhlat, siellä ovat äiti, isä, lapset, mummot ja vaarit. Juuri tästä syystä osa nuorisosta onkin jättänyt Facebookin.

Twitter on lähimpänä perinteistä tiedotusvälinettä. Se on avoin, toisin kuin Facebook, joka on suurimmaksi osaksi suljettu yhteisö. ”Twiiteissä kerrotaan mitä tapahtuu juuri nyt. Facebookissa fiilistellään ja blogissa analysoidaan maailmanmenoa.”

Instagram taas on herrojen mielestä kuin kotibileet, joista vanhemmat on häädetty pois. Instagram perustuu kuvien lähettämiseen.

Tällä hetkellä Instagram on erityisesti nuorten suosima, mutta ennustan, että kohta varttunut väki valloittaa sen. Kenellä on enemmän aikaa kuvien kanssa näpräämiseen kuin eläkeläisillä? Ja nuoriso siirtyykin sitten taas pitämään juhliaan muualle.

(Kirjoitus on julkaistu Järviseudun Sanomissa 5.11.2014)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

"Nyt olen Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa, luen lähes pelkästään sähkökirjoja, sanomalehdet luen ipadilta ja minulla on blogi."

Hieno homma!

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Nyt olen kotona, leipomassa, lämmittämässä uunia, tekemässä makaronilaatikkoa ja bloggailen. Olen siis olemassa;)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

>2/AA: Olen siis olemassa

Tuijottaessaan minua kylkiluu tuossa totesi päivänä muutamana raamatullisesti:"Hän haisee jo". Hieman askarruttaa olenko vai enkö.

Toinen tätä tukeva jo hieman vanhempi kommentti tuli nuorehkolta daamilta pokatessani häntä tanssilattialle. Vitsikkäästi yritin avata keskustelun sanomalla, että lähteekö tuollainen nuori, kaunis daami tällaisen vanhan ukon kanssa tanssiin. Hän sirkutti vastaan: "Et sinä mikään vanha ole, sinähän olet kuollut".

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kuollutkin siis tanssii kuin elävä, mutta monesti naiset tanssivat kuin kuolleet. Kaikista paras oli eräs tanssinopettaja, hän opetti tanssin aikana paljon muutakin;)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila Vastaus kommenttiin #4

>#4/AA: ".. tanssinopettaja ..;) .."

.. tai antaa olla, en tee sittenkään tarkentavaa kysymystä.

Tämän blogin suosituimmat