Jorma Melleri

Hiihdon riemua Kekkosen peesissä

  • Hiihdon riemua Kekkosen peesissä

Presidentti Urho Kekkonen osallistui vuonna 1958 Lakeuden Hiihtoon. Hän hiihti 43 kilometriä Kurikasta Seinäjoelle numerolappu rinnassa. Vanhassa valokuvassa Kekkosen kasvoilta näkyy hiihtämisen riemu.

Hyväntuulinen hiihtokuva on valittu myös uuden tietokirjan kanteen (Kalle Virtapohja: Kekkonen urheilumiehenä - Kilpakenttien Känästä Suomen presidentiksi, Docendo 2018). On yllättävää, että vasta nyt on julkaistu ensimmäinen kokonaisesitys urheilumies Kekkosesta.

Lakeuden Hiihdon jälkeen presidentti perässähiihtäjineen meni tietenkin saunaan, missä Kekkonen lohkaisi ensimmäisten löylyjen sihahdettua: ”Ol’ herrain elo ihanaa!” Hiihtolenkillä ja saunassa Kekkonen nautti elämästä; oli parhaimmillaan.

Kekkonen loi yleisurheilusuhteet etelään ja hiihti pohjoisessa. Hän kalasti lännessä ja metsästi idässä. Hän oli omien sanojensa mukaan kylmiltään urheilija. Kekkonen oli monipuolinen urheilumies, mistä kirja antaa hyvän kokonaiskuvan, mutta tässä keskitytään hiihtoon.

Kekkonen rakasti hiihtämistä ja suksimisesta oli hyötyä myös hänen poliittiselle uralleen. Tohtori Virtapohjan mielestä hiihto, kalastus ja metsästys loivat pohjan Kekkosen pitkälle presidenttikaudelle ja vahvistivat kuvaa vahvasta presidentistä.

Hiihtämisestä tuli keskeinen osa Kekkosen identiteettiä. Kekkonen hiihti usein Lapissa tai Kainuussa aivan Neuvostoliiton rajan tuntumassa tai sitten käsivarressa Nato-maa Norjan kyljessä.

Virtapohjan mukaan Kekkonen viestitti hiihtoretkillään laumanjohtajan tavoin, että ”nämä alueet kuuluvat hänen reviiriinsä”. Viesti Lapin hangilta maan rajojen ulkopuolelle kuului niille, jotka lumikenttien viestiä ymmärsivät: antakaa meidän hiihtää täällä erämaassa rauhassa!

Kun Kekkonen valittiin ensi kerran presidentiksi 1956, hän lähti repivän vaalitaistelun jälkeen ennen virkaanastujaisia hiihtämään Kainuuseen. Suomussalmen Ämmänsaaresta alkanut hiihtoretki sai Virtapohjan mielestä myyttisiä piirteitä.

Virtapohja kirjoittaa, että hiihtoretki oli kuin muinainen initiaatioriitti, jossa presidenttiehdokas luo nahkansa uudelleen ja palaa ”valaistuneena” sankarina, koko kansan viisaana johtajana hoitamaan virkaansa.

Kekkosen hiihtotyyliä Virtapohja kuvaa turvalliseksi tunturihiihtäjän tyyliksi, jossa suksea liu’utetaan ja potkuja tehdään rauhalliseen tahtiin. Hiihdossa ei ollut repimisen makua eikä kiireen tuntua.

Kekkosen hiihtoretkien motto oli ”hiihtoa päivällä, hauskaa illalla”. Hyvät eväät kruunasivat hiihtoretken. Pääkokkina hääri usein erä- ja urheilumies Tauno V. Mäki, joka osasi laittaa herkullista riistaruokaa. Kirjassa herkutellaan 33:n poron munuaisista valmistetulla keitolla.

Kekkonen hiihti hämmästyttäviä määriä 80-vuotiaaksi asti. Kaikki kilometrit hän merkitsi tarkasti kalenteriinsa. Useina vuosina ylittyi tuhannen kilometrin raja ja viimeisenä hiihtotalvenaan 1980-81 Kekkonen hiihti vielä lähes 400 kilometriä. Virtapohja tosin epäilee, että Kekkosen kilometri ei enää ollut yhtä pitkä kuin kymmenen vuotta aiemmin.

Kun Kekkonen kuoli, hänen jäljiltään Tamminiemestä löytyi 44 paria suksia. Nyt ne ovat Kansallismuseon kokoelmissa.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat