*

Jorma Melleri

Papin poika urheilun taustapiruna

  • Papin poika urheilun taustapiruna
  • Kuva: Heli Sorjanen
    Kuva: Heli Sorjanen

Alajan tunnettu pappissuku on tuttu myös urheilijoistaan. Liikuntaneuvos Erkki Alaja, 65, kertoo tänään (19.10.2017) julkaistuissa muistelmissaan (Erkki Alaja: Kutsumus, Teos 2017), että veljessopu oli joskus kovalla koetuksella, kun urheiltiin tosissaan.

Kun HJK pelasi A-juniorien jalkapallo-ottelua Kuopion Palloseuraa vastaan Väinölänniemellä, yleisölle tarjottiin erikoinen näytelmä. KuPS teki ensimmäisen maalin, mistä HJK:n maalivahtina pelannut Pertti Alaja syytti kaksoisveljeään Erkkiä, joka pelasi topparina. Molemmat sättivät toisiaan:

”Yhteenottomme päättyi sanan varsinaisessa mielessä yhteenottoon. Ajoimme toisiamme takaa pitkin Vänäriä ja hakkasimme toisiamme. Oli siinä kansalla hauskaa. Tuomari palkitsi meidät molemmat keltaisella kortilla.”

Kohtalon ivaa voi nähdä siinä, että Erkki Alaja ei väkivallan pelossa ole uskaltanut kahteen vuoteen käydä Huuhkajien kotipeleissä. Erkki on joutunut ottamaan vastaan Palloliiton puheenjohtaja-Perttiin kohdistettuja uhkailuja.

Toisenlaista urheiluhistoriaa Alajat tekivät kerran käsipallon SM-sarjan ottelussa Helsingin Urheilutalolla. Veljekset Erkki, Pertti ja Risto joutuivat yksitellen kahden minuutin jäähylle niin, että kaikki kolme istuivat yhtä aikaa jäähypenkillä.

Poikien isä, HJK:n joukkueenjohtajana toiminut Johanneksen kirkon pappi Martti Alaja pillastui tuomareille poikiensa kohtelusta niin äänekkäästi, että tuomarit passittivat hänet katsomoon rauhoittumaan. ”Oli siinä näkyä kerrakseen: kolme Alajaa jäähypenkillä ja yksi katsomoon ajettuna.”

Erkki Alaja on urheilumies henkeen ja vereen. Kun hänen oma huippu-urheilijan uransa tyssäsi siihen, että hän oli ”hidas, mutta kankea”, hänestä tuli järjestömies ja yrittäjä, urheilumanagerien suomalainen pioneeri. Papin pojasta kasvoi monipuolinen urheilun taustapiru.

Alajan kirja käy myös urheilumanageroinnin oppikirjasta. Hän on yhä Aino-Kaisa Saarisen ja Topi Raitasen manageri, mutta töitä hän on tehnyt myös mm. Mikael Forssellin, Jarkko Niemisen, Susanna Rahkamon ja Petri Kokon sekä Laura Lepistön kanssa. Opettavaista luettavaa.

Minulle Alajan muistelmien yllättävin juttu on hänen läheinen suhteensa Aatos Erkkoon, jolla ei paljon läheisiä kavereita ollut. Alaja tutustui Aatokseen, kuten hän Erkkoa kutsuu, jo alle kolmekymppisenä Voimisteluliiton toiminnanjohtajana.

Aatoksesta tuli Alajalle säännöllistä lounasseuraa ja läheinen ihminen, jonka seurasta ja ”taivaanrannalla lentävistä ajatuksista” hän nautti.

Alajan mielestä Erkko oli eräänlainen kaunosielu. Hänen suosikkilajejaan olivat taitoluistelu ja voimistelu. Alaja heittäytyy itsekin kaunosieluksi, kun hän kirjoittaa Erkosta, että ”hänen silmissään paistoi usein yksinäisyys, hän rakasti pieniä lapsia, tyttöjä”.

Alajan muistelmat on sekoitus Alajien yksityiselämää, poikamaisia urheilumuistoja ja ylätason urheilupolitiikkaa. Henkilöitä on paljon, mutta kovin syvällisiä henkilökuvia Alaja ei ehdi rakentaa, kun hän siirtyy vauhdikkaasti aiheesta toiseen. Kirja on yhtä sirpaleinen kuin sen kansikuva.

Kirja on haikeita urheilumuistoja tulvillaan. Ulkopuolinen ei tosin aina jaksa innostua Alajan hehkutuksiin, miten esimerkiksi Kiffen, Mustat hurmurit, pelaili alasarjojen pelejään tai miten Jarmo ”Jare” Lindahl puski 70-luvulla Savonlinnassa takaraivolla 16 metristä ylänurkkaan.

Kirjansa Erkki Alaja on omistanut kaksoisveljelleen Pertille, Palloliiton puheenjohtajalle, joka sairasti syöpää ja kuoli 18. elokuuta. Muistelmat päättyvät koskettaviin loppusanoihin: ”Muistan Perttiä ja yhteistä aikaamme kiitollisena. Olemme aina yhtä.”

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Tunsin Helsingin kauppakorkealla opiskellessani Alajan veljesten pistävän katseen niskassani. He opiskelivat siellä samoihin aikoihin. En ollut koskaan missään tekemisissä kummankaan kanssa. Jo silloin he olivat julkisuudessa esilla jalkapalloilijoina. Luulin heitä Kuopion piispa Osmo Alajan pojiksi.

Joskus myöhemmin arvelin katseen johtuneen valtakunnallisen Sosialidemokraatti-lehden etusivun valokuvasta jossa olin ylioppilaslakki päässäni iltaoppikoulun yo-keväänä -72. Jutussa kerrottiin taustastani maalaispoikana joka oli tullut 16-vuotiaana Helsinkiin työn ja koulun perässä käyden päivätyössä vesihallituksessa vahtimestarina.

Nyt tarkistaessani Wikipediasta Osmo Alaja olikin Mikkelin, eikä Kuopion piispa.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Mikkelin piipana toiminut Osmo Alaja oli Erkki Alajan isän Martin veli.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Muistelen äitimme kertoneen, että minut kastoi pastori Alaja Haagan kauppalassa, keväällä -43. Etunimeä en tiedä.

Tästä olen saanut kuulla kavereilta vinoilua puoli ikääni kun olen leuhkinut olevani toisen polven stadilainen.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Kova urheilumies ja papin poika oli myös Tahko Pihkala.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Jorma Moll, kastaja saattoi olla Osmo Alaja, joka vihittiin papiksi 1937, haavoittui sodassa 1941, jatkoi opintojaan ja väitteli teologian tohtoriksi 1944.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#4
Niin varmaankin oli.
Kiitos.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Hieman sivussa Alajan poikien katseesta, Demokraatti-lehdessä Antti Rinne kommentoi päätoimittaja Mikko Salmen - Oulun piispan poika - alustamaa keskustelua sanomalla jokaisen työn olevan yhtä arvokasta.

Väkisin palaa mieleen Roomasta aikanaan kotiin palatessani kotiläksyksi saamani tehtävä pohtia miksi länsieurooppalaisen ajattelun suuri murros sotien jälkeen liittyy sosialidemokratiaan. Olivathan natsien likaisen työn käytännössä tehneet tavallisia työläisiä jotks "vain suorittivat annettua tehtävää "

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset