Jorma Melleri

Kaikki blogit puheenaiheesta Ukraina

Kresy Wschodnie

Länsi-Ukrainan alue tunnettiin toista maailmansotaa edeltävänä aikana Itä-Puolana, jonka kulttuurisena keskuksena toimi Lwówin kaupunki Itä-Galitsiassa. Historiallisesti kaupunkia on kutsuttu varsin monilla eri nimillä, sillä se on ollut vuoron perään Leopolis, Lemberg, Lwów ja Lvov.

Kolme päivää Kiovassa

Vauhdikkaasti alkanut uuden vuoden viettomme jatkui Kiovassa laajalla kaupunki- ja ravintolakierroksella. Erityisen suuren vaikutuksen kaupunki teki tyttöystävääni, joka alkoi kutsua Kiovaa peräti Itä-Euroopan Pariisiksi. Kaupungin kadut olivat joulukuun päätteeksi täynnä taidetta, matkamuistoja ja puisia kioskeja, joista jouluisia juomia, ruokia ja makeisia irtosi uskomattoman halpaan hintaan.

Kohti Kiovaa

Päätin lentää taas hetken tauon jälkeen Kiovaan. Kuluneen vuoden aikana moni on kysynyt, mikä vetää minua kyseiseen maailmankolkkaan yhä uudelleen ja uudelleen, mutta tällä kertaa vastaukseni on melko yksinkertainen – halusin tavata tiettyjä ihmisiä, hyödyntää Euroopan halvinta hintatasoa ja nauttia hyvästä matkaseurastani. Nyt mukanani on nimittäin sekä tyttöystäväni että yksi parhaista kavereistani, ja kahden viikon matkamme on kulkeva aina Länsi-Ukrainan ja Puolan kautta takaisin Baltiaan ja Helsinkiin.

Mežyhirja - suomalaista hirsirakentamista Kiovassa

Törmäsin lyhyen Kiovan-vierailuni aikana taas lukuisiin mielenkiintoisiin ihmisiin. Tällä kertaa erityisen huomioni sai Maidan-aukion turistiopas, joka myi matkoja Ukrainan uusimpaan nähtävyyteen, eli maanpaossa elävän presidentti Viktor Janukovitšin kotitaloon. Aivan mistä tahansa kotitalosta ei ole nimittäin kyse, sillä Mežyhirjaksi kutsuttu virkistysalue kattaa peräti 140 hehtaaria ja sisältää mm. jahtiklubin, eläintarhan, golf-kentän, kasvihuoneen, helikopterikentän, Putinin henkilökohtaisen kesämökin ja Janukovitšin hirsipalatsin, joka on suomalaisen Honkarakenteen kädenjälkeä.

Vitebsk & Polotsk, Valko-Venäjä

Vaihto-opintoni Valko-Venäjällä ovat päättyneet. Olen nyt vieraillut lähes kaikissa maan suurissa kaupungeissa ja saanut melko laajan yleiskuvan siitä, miten paikallinen kulttuuri ja ihmiset eroavat toisistaan eri puolin maata. Viimeinen reissuni kohdistui Valko-Venäjän pohjoisosaan, jossa vierailin Vitebskissä ja Polotskissa. Seuranani oli valkovenäläis-marokkolainen ystäväni ja matkalukemisena yksi Lähi-itään sijoittuva vakoiluromaani David Ignatiukselta.

 

Vitebsk

Neuvostoliiton ulkoilmamuseo

Valko-Venäjää kutsutaan usein Neuvostoliiton ulkoilmamuseoksi. Siinä missä monet entiset neuvostomaat, kuten Viro, Latvia ja Liettua, alkoivat 1990-luvulla kieltää vanhaa neuvostosymboliikkaa ja pyrkiä lähemmäs länsimaista elämäntapaa, päätti Valko-Venäjä päinvastoin palauttaa käyttöön muokatut versiot neuvostoaikaisesta lipustaan ja vaakunastaan. Vuonna 2015 sirpit ja vasarat koristavat yhä lukuisia Minskin hallintorakennuksia, Leninin patsaita on palautettu vanhoille paikoilleen, ja neuvostoaikoihin suhtaudutaan yliopisto-opetusta myöten varsin nostalgisesti.

Ukrainan kriisi ei häirinnyt ”laulun olympialaisia”

Viime aikoina on järjestetty monenlaisia kilpailuja. Zürichissä kamppailtiin yleisurheilun Euroopan-mestaruuksista. Suomeakin onnisti. Keihäänheitossa oli vähällä tulla kolmoisvoitto. Mutta sitten tshekki heitti hopealle. Antti Ruuskanen otti voittonsa täsmälleen oikealla tavalla eli savolaisen rennosti.  Silti hän ei repinyt eikä riisunut paitaansa.

Kullervo-ooppera iski Gazan ja Ukrainan hermoon

Yle Teema tarjosi suorana lähetyksenä Savonlinnan oopperajuhlilta Aulis Sallisen Kullervon, ohjaus Kari Heiskanen, kapellimestari Hannu Lintu. Pääosissa mm. Tommi Hakala, Tuija Knihtilä ja Ville Rusanen. Kapellimestarina oli Hannu Lintu. Tuo teos oli esitetty vuonna 1992 jopa Yhdysvalloissa.

   Kullervo on nyt heinäkuussa 2014 ajankohtaisempi kuin aikoihin. Tämä Kalevalan kertomus todistaa vakuuttavasti ja johdonmukaisesti saman kuin Gazan ja Ukrainan väkivaltakriisit eli että se joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu.

Olympialaisista, oligarkeista, orjatyöstä ja tsaarin päänsärystä

Keskiviikosta 19.2. tuli ensimmäinen Suomen iloisten yllätysten päivä Sotshin olympialaisissa. Ensin naisten parisprintissä meikämimmit ottivat hopeaa. Ja sitten saatiin näihin synkkiin kisoihin suorastaan uskomaton yllätys, kun meikäläiset suksiuroot ottivat kultaa miesten parisprintisssä.

Kolme hiihtäjää tuli suurin piirtein yhtä aikaa loppusuoran alkuun. Saksalainen törmäsi kilpailijoihinsa ja kaatui, venäläinen horjahti. Niinpä sitten suomalainen onnistui pujahtamaan karkuun. Nuo käänteet unohtuvat nopeasti. Aikakirjoihin jää vain Suomen kultamitali.

Kirja-arvio: Reilun demokratian voima

Venäjää selitetään normaaliksi maaksi. Sanotaan, ettei pidä puhua mysteeristä. Ukraina on outo monelle ihan muutenkin. Enkä edes viitsi puhua Georgiasta tai Kirgisiasta.

Toimittajat ovat parhaimmillaan haastattelijoina antaessaan ihmisten kertoa. Heidän  onnistuessaan tulokset saavat kyynisenkin lukijan pohtimaan. Näin tekevät Susanna Niinivaaran Venäjän viides ilmansuunta ja Anna-Lena Laurénin Kuinka kallis vapaus.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä