*

Jorma Melleri

Eläimet

Taianomainen hetki jolloin luonto hyväksyy minut osaksi itseään

Tänä viikonloppuna emme päässeet mökille, mutta mieleeni tuli hetket saunan terassilla myöhään iltahämärissä, jolloin olen muiden mentyä nukkumaan jäänyt vain katselemaan ja kuuntelemaan luontoa.

Vaatii noin puoli tuntia hiljaisuutta ja paikallaanoloa kunnes luonto hyväksyy meidät osaksi itseään ja alkaa puuhailla omiaan välittämättä minusta sekä vieressä nukkuvista koirista. 

Tapasin hänet, jota pelkäsin!

Kuulas syksyinen aamu odotti minua ja koiraani. 

Ei niin, että olisimme huvinvuoksi säntäilleet sinne tänne, vaan lähdimme marjastamaan.

Puolukoita ja luontokävelyä, jospa samalla löytäismme muutaman marjasen ja kävelisimme viattomina, kuin juuri syntyneet.

Toisaalta kallioinen, jyrkkiä nousuja vaativa maasto, huolestutti, mutta ei liikaa. Nousimme kivi kiveltä, kallio kalliolta, kunnes saavutimme alueen, jossa puolukat odottivat.

Puolukanvarpuja riipiessäni havahduin, että olemme kadottaneet polun, jota tänne tulimme.

Eläintarhassa

Kuvia hoivaan otettujen eläinten tarhasta.

Lepakon ja yöperhosen taistelun kehityskaari

Tästä uutisesta professorini Matti Nuorteva (metsäeläintiede) muistui taas mukavalla tavalla mieleeni. Hieno tutkija ja erinomainen luennoitsija! Kirjoitan tässä (vapaasta muististani) hänen, meille maatalousopiskelijoille kertomansa, havainnon siitä, miten yöperhonen pitkän evoluution kautta on yrittänyt suojautua lepakon ovelia hitech-hyökkäyksiä vastaan. Kuten niin usein, tämä tieteellinen havainto tehtiin "vahingossa".

Harrastuksena riistakamerakuvaus

Terve taas pitkästä aikaa.

 

Aatelin kirjoitella harrastuksestani, joka on temmanut minut mukaani täyspäiväisesti.

Riistakamera kuvausta tässä oon vuojenpäivät harrastellu.

Ens töikseni hommasin kameran tiukkojen taustatutkimusten jälkeen. Kameraksi valitsin burrel s10 hd+sms etäohjattavan kameran. Kameran käyttöönotto tuotti harmaita hiuksia heti alkuunsa, kaiken maailman operaattori asetuksien ja sähköposti conffailujen takia.

Viimein sain kameran kuvauskuntoon ja vein sen mettään kalan-perkkeitten kera.

Suomenhevonen

Myönnän, että ennen tätä päivää, en tiennyt kovin paljon suomenhevosesta. Kiinnostukseni suomenhevosia kohtaan alkoi lyhyellä vierailulla Keski-Suomessa. Etsin verkosta tietoa tästä eläimestä espanjaksi ja en löytänyt paljoakaan muuta kuin pari valokuvaa. En ymmärrä miksi tästä upeasta eläimestä ei ole paljoakaan tietoa ulkomailla. Harmittelemaan en voinut jäädä ja luin suomenkielisistä sivustoista suomenhevosista ja kirjoitin espenjankieliseen blogiin. 

Suomalaista Apartheidia!

Törmäsin viime viikolla kesämatkallani pohjoisessa ylläolevaan kylttiin.

Googlasin www.suomenpeura.fi – sivustolle, josta löytyi seuraavat suorat lainaukset:


 ”Metsäpeura ja poro voivat saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Risteytyminen vähentää perimältään puhdasta metsäpeurakantaa.”

 

Peura-aita

Päivän koira, haukkumatta paras

En voi olla lisäämättä tänne, Puheenvuoroon en kehtaa:

Vaalivarustelu kiihtyy rajusti. 

Mäntsälän kaduilla ja poluilla vaeltelee PS-koira nimeltään Oiva. Oivan rodusta en tiedä, taitaa olla olla monikulttuurisen toiminnan tulosta, sekarotuinen siis.

Luonteeltaan Oiva edustaa suomalaisuutta parhaimmillaan. Oiva on kiltti ja älykäs, tottelevainen ja maanläheinen. Oiva tykkää luonnossa remuamisesta ja sameissa Uudenmaan luonnonvesissä uimisesta.

Oiva rakastaa saunomista.

Bongaa Oiva. 

Tapaninpäivän vieras

Tänään on lupa käydä vierailulla ja näin tekikin meidän iloksemme tämä komea vieras, joka on jo tämän blogin lukijoille tuttu. Lintu on ilmeisesti tykästynyt pihapiiriimme ja on nähty myös muualla. smiley

Tänään voi myös mennä vaikkapa ajelulle luovuttamaan verta. Tässä linkissä on listä paikoista joihin voin mennä tekemään hyvän teon.

 

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset

Julkaise syötteitä