Jorma Melleri

Mikä on kun ei ahdista?

  • Mikä on kun ei ahdista?

Mietin, että mikä on kun ei ahdista, vaikka ilmastonmuutos painaa päälle ja maailmanlopulla pelotellaan. Asialle oli tehtävä jotain. Aloin jahdata ahdistusta ja lukea juuri julkaistua kirjaa, jonka punaisena lankana kulkee se, miten ilmasto ja sääolot ovat vaikuttaneet ihmiskunnan historiaan (Marcus Rosenlund: Sää joka muutti maailmaa, S&S 2019).

Vaikka tiedetoimittaja Rosenlund vie lukijan katastrofista toiseen, ahdistus ei yllättäen lisäännykään: ”Me sopeudumme. Me opimme. Otamme vastaan iskuja, mutta pyyhkäisemme sitten pölyt pois ja nousemme taas jaloillemme.”

Yhtenä esimerkkinä Rosenlund mainitsee 8200 vuoden takaisen tilanteen, jolloin oli pitkä, kuiva kausi ja ilmasto kylmeni. Se pakotti mesopotamialaiset pohtimaan asioita uudella tavalla. He keksivät nykyaikaisen maanviljelyn.

Suuria kehitysharppauksia siivittivät suuret vastoinkäymiset. Äkilliset, rajut ilmastonmuutokset pakottivat ihmiset koolle ja lyömään viisaat päänsä yhteen:

”Elämä kukoistaa ja kehittyy vaikeuksien, ilmastoshokkien, supertulivuoripurkausten ja maahan törmäävien asteroidien ansiosta, ei tylsässä ja paikallaan polkevassa paratiisissa”, Rosenlund kirjoittaa.

Kirjan kiehtovimpia lukuja on kertomus siitä, miten peruna pelasti 1700-luvun Euroopan nälänhätien noidankehältä. Nälkä ja vilu olivat piinanneet Eurooppaa aina 1300-luvulta alkaneesta pienestä jääkaudesta saakka.

Pieni jääkausi kesti 600 vuotta ja sen kylmin jakso, 1600-luku, on yhä Euroopan sotaisin vuosisata. Kylmyys koetteli erityisesti Pohjois-Eurooppaa. Elettiin suurimman ilmastonmuutoksen aikaa sitten ”oikean” jääkauden päättymisen yli 11 000 vuotta aikaisemmin.

Skandinavian keskilämpötila oli suunnilleen kaksi astetta alempi kuin 1900-luvulla. Koko Itämeri jäätyi Tanskan salmia myöten ja Thames-joen päällä oli 30 sentin jääkerros.

Kolmasosa suomalaisista kuoli nälkään 1695-1697. Nälkäkatastrofi johtui pienen jääkauden hallan ja sateiden aiheuttamasta viljakadosta. Ankeina aikoina eurooppalaisten keskipituus lyheni kaksi senttiä.

Monet paleltuivat kuoliaiksi, ja kirkonkirjoissa kerrotaan susista, jotka tunkeutuivat sisään koteihin ja ihmisten kimppuun. Noitaroviot roihusivat, syntipukkeja etsittiin, hysteerinen taikausko ja humpuuki valtasivat alaa.

Sitten alkoi pikkuhiljaa perunan voittokulku. Mikään muu kasvi ei ole vaikuttanut yhtä paljon maailmanhistoriaan kuin peruna. Neljäsosa Euroopan väestönkasvusta vuosina 1700-1900 oli perunan ansiota. Rosenlund arvioi, että ilman perunaa teollinen vallankumous olisi tuskin toteutunut, sillä tehtaisiin ei olisi riittänyt tarpeeksi työväkeä.

Perunaa vastustettiin aluksi mitä moninaisimmin syin. Sillä katsottiin olevan vaarallisia ominaisuuksia. Erään sveitsiläisen kasvitieteilijän mukaan perunan mukula aiheutti syntisiä himoja ja spitaalia sekä ilmavaivoja.

Perunaa pidettiin sopimattomana ravintona jumalaapelkääville ihmisille. Järkeiltiin, että siinä täytyi olla jotain jumalatonta ja syntistä, koska se kasvaakin pimeässä maan alla.

Tieto lisää usein tuskaa, mutta se voi lisätä myös toivoa ja suhteellisuudentajua. Synkkien tuomiopäivän profeettojen rinnalle mahtuu hyvin yksi toiveikas tiedetoimittaja, joka julistaa: ”Olemme selviytyneet kaikista menneisyydessä kohtaamistamme haasteista, ja me selviämme myös tästä ilmastonmuutoksesta, jossa on oma puumerkkimme.”

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

On totta, että menneen kurjuuden tiedostaminen tuo suhteellisuudentajua ja eräänlaista kieroutunutta lohtua nykytilanteeseen. Toisaalta tästä ei voi vetää mitään loogisia johtopäätöksiä sen suhteen, miten nykyongelmista selvitään.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Hyvä lisäys, näin tietysti on.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Kolmasosa suomalaisista kuoli nälkään 1695-1697. Nälkäkatastrofi johtui pienen jääkauden hallan ja sateiden aiheuttamasta viljakadosta. Ankeina aikoina eurooppalaisten keskipituus lyheni kaksi senttiä.

Ja kaikki tämä, kun ei poltettu tarpeeksi nuotioita, eikä ajeltu dieselautoilla ympäriinsä. Metsää oli liikaa nielemässä vähäiset hiilet nieluunsa ja lahopuita oli metsät täynnä osoittamassa luonnon monimuotoisuutta. Kukaan ei keksinyt laittaa vilua haittaverolle, joten kylmähän siitä seurasi.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Meinasin katsoa josko joku suomalaisia laumoittain tappanut Ruotsin sodista olisi pakastanut säätilan 1600-luvun loppuessa, ja löytyikin ensi yrityksellä hirmu pitkä luettelo, että eiköhän siitä löydy jos jaksaa selata. Ainakin Suuri Pohjansota käytiin heti vuosisadan vaihduttua, mutta millä miehityksellä jos suomalaiset olivat melkein kuolleet sukupuutoon pakkasissa?

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Ruotsin_s...

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Päällisin puolin nyky"hädälle" näyttää olevan ominaista, että lähes kaikki asiat ovat paremmin kuin koskaan ennen ja silti ikään kuin perimässämme on tämä iänikuinen valittaminen. Taitaa kuulua ihmisluonteeseen valitus. Tieteen, tutkimuksen ja tiedon saavutukset ovat tuottaneet maapallolle saasteita, roskaisuutta ja myös ilmasto-ongelman. Voisimme ajatella rohkaistuneina, koska tuemme tieteitä myös periaatteellisesti (jopa taikauskoa vastaan), että koska tieteen avulla on monia ongelmia aiheutunut, tiede ne myös korjaa. Pitäisi vain olla edelleen sen verran tulevaisuuden uskoa, että annamme tieteelle aikaa korjata ongelmia.

Lisään tähän myöhemmin, että on tiede paljon hyvääkin saanut aikaan.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa