Jorma Melleri

Suomalaiset junapummit Amerikassa

  • Suomalaiset junapummit Amerikassa

Suomalaisista Amerikan siirtolaisista on totuttu kuulemaan enimmäkseen menestystarinoita. Kaikki eivät kuitenkaan menestyneet. Toisenlaisia tarinoita kerrotaan uudessa kirjassa (Jenni Stammeier: Suomalaiset junapummit - Kulkureita ja kerjäläisiä Amerikan raiteilla, Docendo 2019).

Junapummit ei ollut mikään vähäinen ilmiö. Arvioiden mukaan suomalaisia junapummeja reissasi 1920-luvulla Pohjois-Amerikassa jopa 10 000. Suurin osa ajautui kulkuriksi vastoin tahtoaan, joillekin se oli elämäntapa. He olivat pääasiassa miehiä ja raiteille heitä ajoi erityisesti työttömyys.

Stammeierin raportti perustuu pääasiassa neljän suomalaisen junapummin muisteluihin. Kirjan lähtökohta ovat kortesjärveläisen Hannes Sankelon 1970-luvulla nauhoittamat muistelmat omista kokemuksistaan. Junapummeina Amerikkaa kiersivät aikoinaan myös työväenliikkeen myöhemmät merkkimiehet Oskari Tokoi ja Niilo Wälläri.

Kirja on täynnä koskettavia tarinoita nuorista miehistä ankarissa oloissa, joista koti-Suomessa ei tiedetty juuri mitään. Junapummit taistelivat nälkää, kylmää ja väsymystä vastaan. Jokainen oli vailla vakinaista työtä ja asuntoa. Tuhansia kuoli onnettomuuksissa, joukossa paljon tuntemattomiksi jääneitä suomalaisia.

Enimmillään yhdessä junassa saattoi olla jopa 400 junapummia 1930-luvulla. Yksi haastateltu suomalainen laski nähneensä vaunujen katoilla kerran 164 miestä ja tyhjissä vaunuissa piileskeli toinen mokoma.

Suomalaiset eivät olleet aina työnantajien unelmaväkeä, kuten Stammeier ansiokkaasti taustoittaa. Lama-aikana asenteet kiristyivät. Suomalaisia nimiteltiin punikeiksi, anarkisteiksi, juopoiksi, metsäläisiksi ja raakalaisiksi. Kun tällaisia leimoja oli otsassa, työhön oli vaikea päästä ja moni päätyi junakulkuriksi.

Suomalaisten siirtolaisuutta vastusti niin Yhdysvalloissa kuin Kanadassa äänekäs joukko. Maahanmuuttokriitikkojen kärjessä 1920-luvulla oli New Yorkissa aikansa intellektuelli, kauhukirjailija H.P. Lovecraft, jonka mielestä suomalaiset olivat mongolideja, vain hädin tuskin ihmisiä.

Suomalaisia vihattiin niin, että heitä vastaan järjestettiin erityisiä kampanjoita niillä alueilla, joissa suomalaisia asui paljon. Paikalliset lehdet lietsoivat suomalaisvihaa.

Stammeier kirjoittaa, miten kaivos- ja metsätyöalueilla pitkin Pohjois-Amerikkaa kapakoiden ovissa roikkui kylttejä: ”Ei suomalaisia eikä intiaaneja. Emme ota töihin suomalaisia. Suomalaiset eivät tervetulleita.”

Valtaväestö rinnasti suomalaiset usein intiaaneihin. Luonnonläheisyys, saunominen ja alkoholismi olivat yhdistäviä tekijöitä: ”Monet pitivät sekä alkuperäisiä asukkaita että suomalaisia eläimen kaltaisina metsäläisinä, joilla ei ollut samaa ihmisarvoa kuin sivistyneillä briteillä ja ranskalaisilla.”

Eräs siirtolaistarkastaja suositteli viranomaisille 1920-luvulla, että suomalaisia ei kannattaisi päästää Kanadaan enää ollenkaan. Hän luetteli pitkän rimpsun kielteisiä asioita: tarkoituksellisia lainrikkojia, eivät kunnioita riista- ja kalastuslakeja eivätkä raittiusasetusta, harjoittavat ammattimaista viinan salakauppaa, käyttävät hanakasti puukkojaan ja heillä on radikaaleja mielipiteitä.

Stammeierin kirja on kiinnostava raportti melko vähän tunnetusta ilmiöstä. Junapummit itse eivät mielellään kertoneet Amerikan siirtolaisuuden nurjasta puolesta ja osa häpesi kohtaloaan. Kirjan lukeminen antaa kummasti perspektiiviä nykyiselle keskustelulle maahanmuutosta.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Ehkä kaikkein kuuluisin suomalainen "hobo" eli koditon pummi oli Heimo Haitto. Muistelen hänen ja-tai hänen leskensä kirjoittamista muistelmista, että Haitto olisi reissannut länsi-USAssa muutaman kukauden junalla paikasta toiseen muiden kulkureiden mukana. (en muista kirjan nimeä). Heimo Haiton seikkailut ajoittuvat toisen maailmansodan jälkeen, koska hän muutti USAhan Talvisodan aikana viulunopettajansa kanssa.

Heimo Haitto ei kai oikein sopinut mihinkään yhteiskuntaan. Hänellä oli monta arvostettua työpaikkaa USAssa viulustina, mutta kulkurin elämä viehätti. Lopulta hän saai häädön takaisn Suomeen!

"Junapummit taistelivat nälkää, kylmää ja väsymystä vastaan."
Tietääkseni pummien keskinäinen väkivalta oli myös iso ongelma.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Saattoi väkivaltakin olla ongelma, mutta enemmän kirjassa kerrotaan junapummien hyvästä yhteishengestä. Auttoivat toisiaan ankarissa oloissa.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Löysin mainitsemani kirjan,

Viuluniekka kulkurina, Heimo Haiton vaellusvuodet 1965-76, Tammi 1994
Heimo Haitto ja Eva Vastari

Haitto käytti muita kulkuneuvoja enemmän kuin tavarajunia kulkemisiinsa, mutta niitäkin.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ilmeisesti he olivat samanlaisia oman sisällissodan pakoon ajamia turvapaikanhakijoita kuin monet vaikkapa Syyriasta tänne viime aikoina tulleet?

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

"Suomalaisia nimiteltiin punikeiksi, anarkisteiksi, juopoiksi, metsäläisiksi ja raakalaisiksi."

Olin 12 vuotta 1970- ja 80-luvuilla töissä USA:ssa sikäläisen tietokonefirman palveluksessa. Firman pääkonttori oli vanhassa teollisuuskaupungissa Maynard, Massachusetts. Firman perustaja ja pitkäaikainen pääjohtaja Ken Olsen vielä viime vuosina vanhoilla päivillään muisteli, miten suomalaiset, joita aikanaan oli huomattava osa kaupungin väestöstä, olivat 'kovia kommunisteja'.
Oheisella videolla Ken Olsen puhuu Maynardin Historiaseurassa:

https://youtu.be/GNBS0I1h42k?t=152

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Junapummit olivat suuressa lännessä ja tänne jäivät punajummit.

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Taitaa muuten Hannes Sankelo olla nykyisen kansanedustajan isoisä. Eli siinä suhteessa lapsenlapsi on paremmin menestynyt!

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Jouko, tätä mietin itsekin, mutta en löytänyt varmistusta asialle. Oletko varma, että näin on. Janne Sankelo on siis kokoomuksen kansanedustaja.

Käyttäjän JouniSuninen1 kuva
Jouni Suninen

-Kirjan lukeminen antaa kummasti perspektiiviä nykyiselle keskustelulle maahanmuutosta.-

En noin sanoisi. Maahanmuuton ongelmat Euroopassa pohjautuvat lähes kokonaan islamin leviämiseen, eikä sellaista silloin Amerikassa ollut.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Toisaalta, kirjan kirjoittajan Jenni Stammeierin sanoin: ”Yhteiskunnan ulkopuolelle jäänyt siirtolainen näyttää käyttäytyvän samalla tavalla, oli aika, paikka, ja kansallisuus mikä tahansa.”

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa