Jorma Melleri

Yrjö Kallinen - kävelevä paradoksi

  • Yrjö Kallinen - kävelevä paradoksi

Yrjö Kallinen (1886-1976) on yksi Suomen historian merkillisimmistä miehistä. Hän sai sisällissodan aikana neljä kertaa kuolemantuomion, istui neljä vuotta vankilassa, mutta selvisi hengissä. Hän oli pasifisti, rauhanmies, josta tuli puolustusministeri.

Kallinen oli vastakohtien mies, kävelevä paradoksi. Hänen elämästään juuri julkaistussa kirjassa (Kyösti Suonoja: Yrjö Kallinen - Pasifisti puolustusministerinä, Into 2019) keskitytään kuvaamaan hänen ajatteluaan ja arvomaailmaansa sekä toimintaansa puolustusministerinä Mauno Pekkalan hallituksessa (1946-48).

Kallinen oli erikoinen puolustusministeri. Hän ilmoitti ottavansa tehtävän vastaan, mutta vain sillä ehdolla, että hänen ei tarvitse tehdä mitään, mikä lisäisi Suomen armeijan sotakapasiteettia. Hän ei sekaantuisi upseerien nimittämiseen, aseiden hankintaan eikä mihinkään ”asetouhuun”.

Hallituksen muodostaja Pekkala hermostui Kallisen ehtoihin ja tiuskaisi: ”Sinä oot niin mahoton mies!” Kallisesta tuli kuitenkin puolustusministeri ja työnjako vahvistettiin valtioneuvostossa niin, että pääministeri Pekkala, entinen puolustusministeri, hoitaisi kaikki aseita ja sotaa koskevat asiat. Kallisesta tuli lähinnä seurustelu-upseeri.

Kallinen viihtyi ministerinä. Hän toimi hallituksessa presidentti Paasikiven ja pääministeri Pekkalan suojeluksessa. Suonoja arvioi, että Kallisen tärkein tehtävä oli osallistua hallituksen rauhanpolitiikan tekemiseen ”uskottavana henkilönä Neuvostoliiton näkökulmasta katsottuna”.

Kallinen tunsi arvonsa, oli mahtava ja itsevarma. Kun hän teki ministerivierailun Roomaan, Suomen lähetystö onnistui sopimaan harvinaisen tapaamisen paavin kanssa. Roomassa Kallinen ei kuitenkaan mennyt paavin luo. Sen sijaan hän kirjoitti paaville kirjeen, jossa tiedotti, että koska hän ajatteli asioista toisin kuin paavi, hän ei tahdo tätä tavata.

Kallinen olikin varsinainen toisinajattelija, josta ei oikein saa selvää vieläkään, mikä hän oli miehiään. Suonojan mukaan Kallinen oli ennen kaikkea osuustoimintamies, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) valistuspäällikkö. Hän ei luottanut mihinkään ismeihin tai puolueisiin, vaikka puoluekannaltaan sosialisti olikin.

Taas tullaan paradokseihin. Kallinen oli teosofi ja sosialisti, zenbuddhalainen ja luterilaisen kirkon jäsen: ”Hänellä oli aivan oma aatteellisuutensa, joka oli sekoitus osuustoimintaa, sosiaalista omaatuntoa, marxilaisuutta, zenbuddhalaisuutta ja pasifismia.”

Kallinen oli kuuluisa kaunopuhuja, mutta kuten kaunopuhujilla usein, muoto tappoi sisällön. Puheet olivat kriitikkojen mielestä komeasti esitettyä sanahelinää. Sisällöstä ei paljon jäänyt mieleen.

Kyösti Suonojan kirja on kunnianosoitus Kalliselle, joka oli yksi Suonojan edeltäjistä KK:n valistuspäällikkönä. Suonoja kehuu, että Kallinen oli rohkea ja rehellinen ajattelija, kapinallinen ja voimakastahtoinen oman tiensä kulkija. Hän oli kouluja käymätön, itseoppinut mies, joka lukeneisuutensa ansiosta oli kuin ”huippuetevä professori”.

Kirjaa lukiessa yksi pikku asia jäi vaivaamaan. Miten on mahdollista, että aseita vastustaneelta pasifistilta ja rauhanmieheltä löytyi haulikon kantolupa?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

"... kuten kaunopuhujilla usein, muoto tappoi sisällön. Puheet olivat kriitikkojen mielestä komeasti esitettyä sanahelinää. Sisällöstä ei paljon jäänyt mieleen"

Mutta kuten zen-ajattelijoilla usein, pinnallinen muoto on vain unta.

https://www.youtube.com/watch?v=Od75sn-gb_k

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Satakielet lurittelevat omiaan, mutta kuka ne laittaa täytäntöön?

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Kallinen oli hyvin suuressa arvossa mummoni kodissa. Mummo ja hänen toinen miehensä palvoivat suorastaan Kallisen viisautta.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Jo oli aikakin ravistella Suomen kuuluisimman pasifistin ehyttä imagoa! Minullekin on muodostunut käsitys, että Kallinen osasi puhua, mutta mitä hän oikeastaan sai sanotuksi, onkin jo hiukan hakusessa.

Haulikkojutun kuittaan saman tien pahantahtoiseksi juoruksi: luulen että rauhanmies kantoi asettaan kuin skeet-ampuja - taitettuna. "Ase ei tapa vaan ihminen", kuten amerikkalaiset alan miehet sanovat. Colt-revolverimallikin tunnettiin nimellä Peacemaker...!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Aseita vastustaneita "pasifisteja" oli Kallisen aikaan Suomessa paljonkin, kunhan heidän ei tarvinnut/oletettu vastustavan Neuvostoliiton aseita. Nehän takasivat maailmanrauhaa!!?
Mikähän mahtoi olla takana Kallisen valinnassa puolustusministeriksi? Pasifismi ei kai ole suurikaan meriitti siihen virkaan? Tosin monet asiathan oli käännetty päälaelleen tuon ajan Suomessa.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Yksi syy Kallisen valintaan puolustusministeriksi oli se, että sodan jälkeen oli kova tarve Neuvostoliiton suuntaan vakuuttaa rauhantahtoisuutta. Kallisen valinta tuki tätä pyrkimystä.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Eli, kaikki asiat ja arvot käännettiin, ainakin sitä yritettiin, käsittämättömiksi ennen sotia vallinneeseen aikaan. Suomi ei maailman, eikä itänaapurin rauhaa uhannut minkään vertaa ennen talvisotaa; ja jatkosota oli nimensä mukaisesti vain talvisodan jatkoa. Suomen "sotaisuuteen" oli tuolloin toimillaan syyllinen ennen kaikkea "Teräsmies" itse.

Neuvostoliiton toimet ja edut piti väkisin koittaa yhtenäistää Suomeakin koskeviksi kun alettiin suomettua. Oliko sellaiseen tarvetta? Ei juurikaan, vain itätuulen mukanaan tuomaa selvää pakollisuutta.
Tuosta ajasta ei ole syytä riemulauluja laulella. Rimaa hipoen selvittiin. Mutta paljolti monessa yhteydessä liiallisella alistuneisuudella.

***
Luetaanpa kirja kuitenkin! Tosin olen Kallisesta muistakin teoksista jo muisteluksia lukenut. Jospa löytyy jotain uutta?

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

#8 Pentti

Oletko lukenut v.65 ilmestyneen Toini Havun toimittaman kirjan Ilon ja aatteen vuodet? Siinä kirjan osiossa Idealismista ja materialismista käy hyvin ilmi Kallisen näkökulma hänen ajatuksilleen ja toiminnalleen. Aikansa eräs kiistellyistä persoonista. Julistautui sosialistiksi ja työväenliikkeeläiseksi, mutta arvosteli niiden piirissä työskentelevien arvomaailmaa. Tai oikeastaan meidän kaikkien ihmisten perimmäistä toimintaa.

P.s. Eivät "neukut" hänestä tainneet suuesti tykätä.

Käyttäjän PasiSalmi kuva
Pasi Salmi

Olin unohtanut koko Kallisen. Mutta merkillinen mies nähtävästi oli ja paradoksaalinen. Tulee jotenkin mieleen mummuni.

Oma äidinäitinkin oli kummallinen sekoitus erilaisia asioita ja ilmiöitä. Hän oli henkeen ja vereen marxilainen agraarikommunisti mutta myös syvästi uskovainen kristitty, joka toimi pitkään pyhäkouluopettajana kylän lapsille, kun luterilaisen uskonkappaleet osasi hyvin ja tulkinnat. Niinpä oli hauska kuunnella kirkkoherran ja mummuni näkemyksiä uskonasioista. Vaikka oli uskovainen ja taustaltaan marxilainen niin kaikenlainen vanhankansan uskomukset ja ennusmerkit olivat koko ajan esillä ja niitä tulkittiin. Hänessä eli myös syvä isänmaallinen maauskovaisuus. Hän oli myös teknologiamyöteinen jossain asioissa ja toisissa taas ei. Digibox ei tuottanut ongelmia eivätkä muukaan vempaimet, mutta sähkövatkainta ja kahvinkeitintä ei sulattanut ei sitten millään. Meilläkin kun oli kylässä niin keitti pannukahvia! Tietokoneen käytön olisi halunnut opetalla 90- vuotiaana mutta heikentynyt näkö ja nivelrikko sormissa estivät sen, vaikka halukkuutta olisi ollut. Siitä ei tule sitten mitään, kun en nää näppäimistöä. No, hän osasi 10 sormitekniikan konekirjoituksessa, vaikka kansakoulu takana 5-6 vuotta.

Teki myös erilaisia maatalouteen liittyviä viljelykokeiluja. Oli innostunut, kun hän tutustui erään työnantajan kautta niihin Suomen ensimmäisiin biodynaamisen viljeyn ja luomun pioneereihin. Kompostointia ja hiilenlaittoa peltomaahan jne.. Kaikkea kokeiltiin. Perunan kasvattamista 70-luvulla turvepellolla, kun muut vannoivat hiekkamaan nimeen. Tosi oli pakko viljelykierron takia. Tuli älyttömän suuri perunasato ja täysin tautivapaita ja puhtaita. Ja vastakohtana taas vanhat uskomukset viljelystä, kuten sioulin ja perunan istuttamisajat ja kaikkea muuta.

Vaikka oli kovan luokan kommunisti, niin kovasti kylässä arvostettiin, koska oli työteliäs, auttoi kaikkia taustaan riippumatta. Oli monen talon emännän lohdun ja surun tuki. Hän teki hanttitöitä aina kun vain pystyi mutta oli myös yrittäjä. Muistan kun kerran hänen kanssaan laitettiin kuusisia aurausmerkkejä tien varteen rautakangella. Taisi olla tiehallinon kappalehinta.

Hauskinta tässä oli, että hän oli lopulta varakas vanha rouva, joka oli elänyt koko elämänsä satunnaisissa töissä ja pienviljelijänä kasvattaen 10 lasta. Elettiin omavaraistaloudessa mutta ansiotuloja hän sijoitti erilaisiin osakkeisiin jo 80-luvulla ja antoi E-osuusliikkeelle lainoja, kun rakennettiin uusia kauppakeskuksia.

Kun lama 90-luvulla iski niin mummulla oli puhdasta rahaa pankissa 460 000 mk, joka lienee kyllä silloin omaisuus sekä tämän lisäksi metsää. Pelottelinkin häntä siitä, että älä enää säästä, kuluta muuten verottaja alkaa karhuta sulta varallisuusveroa. Ja se raja oli hilkulla.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Mitähän Kallinen lopulta mahtoi saada aikaan ns. palkkansa eteen? Mitä veronmaksajat saivat rahoilleen vastineeksi Paasikiven ja Pekkalan suojatilta?

Jos Neuvostoliitto piti vakuuttaa Suomen rauhantahtoisuudesta puolustusministerin valinnalla, mitähän Andrei Ždanov, muu Valvontakomissio, Puna-armeijan sotilasasiamies ja muut Neuvostoliiton upseerit mahtoivat ajatella tästä seurustelu-upseerista, jolla mahtoi olla täysin erilainen maailmankatsomus kuin heillä itsellään?

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Yrjö Kallinen ansaitsee laajan, ajallisesti yhtä kirjaa monipuolisemman perehtymisen ja "sulattelun". Materiaalia on runsaasti saatavilla.

Lienen kai kymmenen vuoden ajan - muilta kiireiltä ehtiessäni - paneutunut Kallisen maailmankuvaan. Mihin asti olen päässyt?

Kallinen taitaa olla huomattavasti merkittävämpi ajattelija kuin usein viitsimme tunnustaa. Katson hänen tosiasiassa kyenneen nousemaan ideologioiden ja hokemien yläpuolelle, nimenomaan kysymyksissä jotka tarkastelevat ihmisyyttä ja ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta.

Osin kulunutkin sitaatti (ja sisältö) "Elämmekö unessa?" on tänä päivänä ajankohtaisempi kuin koskaan. Se on suorastaan pelottava, viiltävä analyysi siitä miten me annamme itsemme vaipua henkiseen ja älylliseen laiskuuteen.

Ristiriitainen henkilö? Siinä missä me muutkin. Jos pitäisi lokeroida Kallinen jotenkin, valintani olisi "Ajattelija". Sellaisia on vähän, ehkä vain kourallinen vuosisadassa sentään näinkin pienessä kansakunnassa.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Pikku-Hilkka Laronia

Mie kunnioitan Kallista, luen aina kaiken, mitä löyän siittä. Ja katon juutuupit. Vanhemmiten ehkä toivoton, mutta ettei vaan ois siinäki oikeassa.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Pikku-Hilkka Laronia

Sitä haulikon kantoluppaa mieki ihmettelen.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa