Jorma Melleri

Rempseä Keskisarja naistutkijan hampaissa

  • Rempseä Keskisarja naistutkijan hampaissa

Kun parikymmentä vuotta Minna Canthia tutkinut naistohtori lyttää suositun miespuolisen historiantutkijan tulkinnat hullunkurisiksi, ilmassa on akateemisen tasa-arvotaistelun henkeä. Tohtori Minna Maijala iskee tohtori Teemu Keskisarjaa ja muita miespuolisia historiantutkijoita ja heidän tulkintojaan vastaan Minna Canthin hengessä.

Tämä vuosi on Minna Canthin juhlavuosi. Tasa-arvon päivänä 19. maaliskuuta on kulunut 175 vuotta hänen syntymästään. Juhlan kunniaksi on juuri julkaistu Maijalan esseekokoelma (Punaiset kengät - Minna Canthista, rakkaudesta ja vallasta, Otava 2019), johon sisältyy miehisen historiantutkimuksen ankara kritiikki.

Maijala ottaa yhdeksi esimerkiksi Kai Häggmanin, Teemu Keskisarjan ja Markku Kuisman juhlateoksen 1917 Suomen ihmisten vuosi (WSOY). Teos ei Maijalan mielestä ole nimestään huolimatta teos suomalaisista ihmisistä eikä heidän kokemuksistaan. ”Mukana ei ole sen enempää kansanihmisten kuin naistenkaan kokemuksia.”

Maijala ironisoi, miten kirjan eräässä kuvassa nimetön nainen ajaa polkupyörällä ja kuvatekstissä sanotaan: 1900-luvun alussa naisesta tuli toimija myös maanteillä. ”Toimija myös maanteillä. Mutta koko teoksessa nainen ei esiinny toimijana missään muualla. Eikö suomalaisten naispoliitikkojen, -taiteilijoiden ja -kirjailijoiden kokemuksilla ja ajatuksilla ollut todellakaan mitään merkitystä itsenäistyvässä Suomessa.”

Maijalan kritiikin pääkohteena on Teemu Keskisarja, miespuolinen historiantutkija, joka teoksessa käyttää nimettömiksi ”ihmisiksi” jäävien naisten ja kansan ääntä. Maijalan mielestä Keskisarja oikoo mutkia, niputtaa, yleistää ja yksinkertaistaa eikä kerro ihmisten kokemuksista vaan siitä, miltä itsenäistymisvuosi näyttää (mies) historioitsijan näkökulmasta.

Kaikkein hullunkurisimmaksi Maijala nimeää Keskisarjan päätelmän sisällissodan perimmäisestä syystä. Keskisarja kirjoittaa, että sadat virkaheitot tsaarinupseerit näkivät valkoisessa armeijassa työpaikan ja siksi he tahtoivat sotaa.

”Koskaan ei saada tietää, mihin Mannerheim olisi ratsastellut ilman tätä tilaisuutta kolmekymmentä vuotta aiemmin taakse jättämässään synnyinmaassa. Jääkärit eivät olleet palaamassa vuosia sitten keskeytyneisiin yliopisto-opintoihin taikka tylsiin siviilitöihin. Sotimaan sotimisen vuoksi halusivat myös kunnianhimoiset, malttamattomat punapäälliköt.”

Minna Maijala ihmettelee, että Keskisarja esittää sodan syyksi maskuliinisen toiminnantarpeen, ikään kuin sota olisi miehille vain ajankulua ja leikkiä: ”Kärsimyksen vähättely asettaa Keskisarjan mieskuvan varsin kyseenalaiseen valoon. Olisivatko ajan miehet (ihmiset) olleet todella noin tunnottomia kuoleman ja tuhon suhteen?”

Historia on Maijalan mielestä kirjoitettu miesten näkökulmasta eikä naisten tekemä tutkimus voi koskaan horjuttaa miehistä historiankirjoitusta. Arjen historiaa naisten ja lasten näkökulmasta voikin lukea lähinnä naisten kirjoittamista kaunokirjallisista teoksista. Eturintamassa historiallisilla romaaneillaan ovat viime vuosina olleet Kaari Utrio, Sirpa Kähkönen, Anneli Kanto ja Heidi Köngäs.

Miehisen historiantutkimuksen esimerkiksi istutettu Teemu Keskisarja on värikäs tutkija, jonka rempseitä kirjoja olen usein kehunut. Lukiessa en ole tullut ajatelleeksi naisnäkökulmaa enkä osaa sanoa, miten merkittävä Maijalan nostama mies/nais -asetelma historiantutkimuksessa on. Odotan mielenkiinnolla, mitä Keskisarja vastaa Maijalan kritiikkiin.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Historiasta kiinnostuneena olen tehnyt saman huomion: Näkökulma lähes poikkeuksetta on sama, historia on 'His story'. Historia puhuu puolitotuuksia, oikoo mutkia, yleistää...

https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3205522-evo...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Huomio yksilöinä eläneiden naispuolisten toimijoiden sivuuttamisesta historiankirjoituksessa on sinänsä tärkeä.

Keskisarjan sisällissotapohdintojen tyrmäämistä en kuitenkaan ymmärrä. Itse asiassa hänkin tarjoaa tähän asti laiminlyödyn tärkeän näkökulman. Johonkin sotaanhan niiden jääkäreidenkin oli päästävä, kun itsenäisyys oli tullut jos nyt ei pyytämättä niin vähän yllättäen kuitenkin.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

Teemu Keskisarja ei ole kenenkään "hampaissa" eikä Minna Maijala "iske" yhtään mitään. Maijalan kirja-kritiikki on historiantutkimuksen arkipäivää ja osa tieteenalan omaa sisäistä keskustelua. Tämä kriittinen keskustelu on muuten historiantutkimuksen perusedellytys eikä mikään sensaation aihe, vaikka suurelle yleisölle se osa historiantutkimuksesta onkin jäänyt pitkälti tuntemattomaksi. Jos haluaa nähdä oikein verissäpäin käytyjä gladiaattoritaisteluja pitää seurata alan tiedejulkaisuja, mutta ne ovat nykyään kovin harvojen luettavissa.

Ylipäätään kannattaa muistaa, että historiantutkimuksen ei ole tarkoitus ollakaan mitään historioitsijoiden keskinäistä selkääntaputtelua.
Kaikkein vähiten kehuja on kollegoitten taholta odotettavissa silloin, kun eksyy harrastamaan yleistämistä ja kärjistämistä. Joten tuskinpa tällainen palaute Keskisarjalle kovin suurena yllätyksenä tai järkytyksenä tulee.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Oletan, että Maijalan kirja on tarkoitettu suurelle yleisölle, meille maallikoillekin, joten tuskin Keskisarja-kritiikki on pelkästään ”tieteenalan omaa sisäistä keskustelua”.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

Sinä kirjoitit, että Maijalan kirjan Keskisarja-kritiikki on "pelkästään tieteenalan omaa sisäistä keskustelua", en minä.

Voin vain toistaa kyllästymiseen saakka, että tällainen kriittinen keskustelu on historiantutkimuksen arkipäivää, vaikka suurin osa siitä käydäänkin alan omissa tiedejulkaisuissa. Jos löydät Maijalan kritiikistä jonkin toisen motiivin, voit toki esittää sen.
Maijalalle muuten pisteet siitä, että hän käsittelee tehtyä tutkimusta kriittisesti tietokirjansa sivuilla. Kaikki tietokirjailijat eivät tätä tee; yksi nimi tulee heti mieleen.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri Vastaus kommenttiin #5

Blogissani lähinnä referoin Maijalan esseetä enkä väitä mitään hänen motiiveistaan. En ole kirjoittanut tuollaista lausetta: ”tieteenalan omaa sisäistä keskustelua". Sehän on lainaus sinun kirjoituksestasi vai olenko ihan sokea. Ja sehän on hienoa, että kriittinen keskustelu on historiantutkimuksen arkipäivää. Sitä on mukava seurata täältä katsomon puoleltakin.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström Vastaus kommenttiin #6

"Pelkästään tieteenalan omaa sisäistä keskustelua" ei ole lainaus minun kirjoituksestani.
Pro tip lainausten käytöstä: ei ole hyvä siirrellä lainausmerkkejä kuin maalitolppia eikä myöskään lisäillä niihin omia sanojaan.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #7

En rohkene siteerata, mutta esitän kysymyksen: milloin maalitolppia siirrellään?

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Kirjoitin edellä: Oletan, että Maijalan kirja on tarkoitettu suurelle yleisölle, meille maallikoillekin, joten tuskin Keskisarja-kritiikki on pelkästään ”tieteenalan omaa sisäistä keskustelua”.
Älkäämme unohtako tuskin-sanaa. Lainausmerkkien sisällä oleva teksti on sinun kirjoituksestasi. Aiheetta enempään.
Voisitko kertoa mielipiteesi itse asiasta, miehisestä historiantutkimuksesta, josta Maijala kirjoittaa.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

Käsittämätöntä jankutusta. Minä kirjoitin "tieteenalan omaa sisäistä keskustelua", en kirjoittanut "pelkästään tieteenalan omaa sisäistä keskustelua." Niin kirjoitit sinä, en minä. En osaa tätä enempää rautalangasta vääntää. Se "pelkästään" on sinun sanasi, ei minun.

Eli älä tunge omia sanojasi minun suuhuni.

Älä tosin huolehdi, että tulevaisuudessa enää ottaisin osaa trollaamiseesi.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Kerran vielä, pojat! Minä kirjoitin, että Keskisarja-kritiikki tuskin on pelkästään tieteenalan sisäistä keskustelua. Ja sinä, Olli, väität minun kirjoittaneen, että se on pelkästään tieteenalan sisäistä keskustelua. Etkö huomannut tuskin-sanaa. Kaikkea hyvää sinulle, Olli Bäckström!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Teemu Keskisarja on tyyppi, jolla minun käsittääkseni on usein ns. kieli poskessa. Ei tietenkään aina, mutta milloin - en tiedä. En ihmettelisi, vaikka tutkijan sukunimikin olisi valittu mediaa ja yleisöä hämmentämään.

Taannoin Keskisarja ehdotti oravan rekrytoimista Suomen uudeksi vaakunaeläimeksi. Vaihtuisiko leijonan paikalle kruunupäinen orava sapelilla tasapainoilemaan, vai liittyisikö muutokseen jotain lajityypillistä?

Eräässä tv-haastattelussa Teemu Keskisarja käytti harmittomasta pikkuoperaatiosta käsitettä "vieno kepponen". Nopeasti lausuttuna ja sopivasti painottaen vaikutelma kuulijan tajunnassa oli tietenkin "Vieno Kekkonen", mikä varmasti oli historioitsijan tarkoituskin.

https://img.ilcdn.fi/jFcO7k_Nndf9WdsOvxNow9qiP1A=/...

https://peda.net/p/Reetta%20Jud%C3%A9n/koulusivut/...

Käyttäjän marikkimyllyvirta kuva
Marikki Myllyvirta

Teemu Keskisarja on historiantuntija, jota kuuntelee mielikseen. Tänään hän luennoi Jokelassa. (Harmi, että en taida ehtiä paikalle.)

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Tarkoittaako tämä Maijala sitä, että historiassa miehellä ei olisi ollut mitään osaa? Sellaista joka pitäisi kertoa?

Olen hiukan toista mieltä. Esim sata vuotta sitten naiset pidettiin pääosin pimennossa, eikä tuota ikävää tosiasiaa mikään ideologinen historiannäkemys miksikään muuta.

Historian vääristäminen ideologisista syistä on ollut totalitarismien ongelma, Suomenkin, jonka historian monia vaiheita voidaan hyvällä syyllä kutsua totalitarismiksi.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Olen kirjoissani ja blogikirjoituksissani tuonut esille käsitteen herstoria, joka uutena sanana voi avata mahdollisuuksia naisten menneisyyden tarinoille ja naisten tavalle nähdä menneisyys. Blogisti ansiokkaasti muistuttaa, että tähän saakka naisten tarinat enimmäkseen on julkaistu romaanikirjallisuuden muodossa, joten varmaankin uusille tutkijoille avain naisten menneisyydenkokemuksille voisi avautua romaanikirjallisuuden kautta.

Minna Canth omissa kirjoissaan toi esille siihen aikaan hyvin vieraan ajatuksen, että naisopiskelijat lukisivat filosofisia teoksia. Filosofian alalla miehet tukevat toisiaan menneisyyden filosofeja, mutta edelleenkään naislukijoiden rintama ei ole kovin vankasti löytänyt filosofisia kirjoituksia keskusteluun. Mutta eiväthän kirjat minnekään karkaa, niin kuin pilvet ehkä tekevät.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa