Jorma Melleri

Mannerheimin ”poika” talvisodassa

  • Mannerheimin ”poika” talvisodassa

Mannerheimistä on monta tarinaa ja lisää keksitään. Talvisotaan sijoittuvan uuden kirjan (A.M. Frost: Näkymätön kuolema, Bazar 2018) pääosassa seikkailee Mannerheimin ”poika”. Majuri Peder Jangin sanotaan olleen Mannerheimin tuliainen Mantšurian kukkuloilta, Kiinaan tekemältään vakoilu- ja tutkimusretkeltä.

”Niin, se Mannerheimin poika. Oikeastaan se tuntuu aika uskottavalta, jopa todennäköiseltä”, järkeilee kirjailija Frost kirjan loppuun tehdyssä ”haastattelussa”.

A.M. Frost on kahden henkilön salanimi ja Näkymätön kuolema on kaksikon esikoisteos. Kaksikko selittää, että Mannerheim pelasti Kiinassa syntyneen vauvan, joka sijoitettiin Suomessa sijaisperheeseen. Salaperäisen lapsen isä oli joko Mannerheim tai joku hänen retkikuntaansa kuuluva.

Nuorena miehenä juureton Peder Jang eli levotonta elämää itäisillä mailla, haki lohtua oopiumistakin, mutta palasi Suomeen 1933 ja talvisodan syttyessa hän olikin jo majuri Suomen armeijassa. Hän oli valmis taistelemaan kotimaansa puolesta.

Peder Jangin tausta on hyvä tietää, jotta osaa suhtautua seikkailukertomukseen asiaan kuuluvalla hartaudella. Majuri Jang on kylmäverinen sankari. Hänellä on täydellinen sotilaallinen ryhti ja hänen sinisissä silmissään on kylmä, teräksinen katse. Yläluomissa on aasialaisille tyypillinen ihopoimu, joka saa silmät näyttämään eksoottisen vinoilta. Hän on 190 senttiä pitkä, yhtä aikaa hoikka ja lihaksikas.

Jangin hankalin ja mieluisin vastustaja on nainen, jolla on monta roolia. Hän on Kämpin tarjoilija ja myöhemmin lotta rintamalla, mutta ennen kaikkea Valpon agentti. Viehättävän Helle Haagan kanssa Jang mittelee taitojaan monella rintamalla eikä ihme, sillä naisen ”silmät ovat harmaat ja tyynet kuin lammen vesi juuri ennen kesäsateen alkamista”.

Kun Jang tapaa naisen Helsingissä, hän panee merkille, että Helle tuo mieleen antiikin Kreikan patsaat: ”Yksinkertainen, hopeanharmaasta silkkikankaasta tehty puku hyväilee naisen keijukaismaisen kaunista vartaloa. Se laskeutuu avonaisena sekä rinnan että selän puolelta, mutta ei paljasta mitään liikaa. Jos vartaloon kuuluisi ylimääräisiä makkaroita, ne näkyisivät nyt. Mutta niitä ei ole, ja siksi katsojan mieleen tulee taiten veistetty patsas.”

Kyse ei ole perinteisestä sotakirjasta vaan aikuisten seikkailukertomuksesta, johon on ympätty kaikki mahdolliset viihdejännärien kliseet. Miehet ovat komeita, naiset kauniita ja suomalaisten joukkoihin on soluttautunut petturi, joka tietenkin paljastuu. Vihollinen on paha ja hautoo julmia tekoja, mutta pienen Suomen urhoolliset sotilaat selviävät pälkähästä.

Kirjassa on paljon erilaisia aineksia, jotka tekevät siitä lievästi sekavan. Kirjailija A.M. Frostin ”haastattelussa” asia käännetään myönteiseksi: Näkymättömällä kuolemalla on monet kasvot. Käsikirjoituksen lukeneista yksi piti sotakirjana, toinen trillerinä, kolmas toimintaseikkailuna ja näkipä joku kirjan myös kuvauksena pienen ihmisen matkasta sodan keskellä.

Jos ottaa kirjan viihteellisenä toimintajännärinä eikä ole turhan tosikko, sen parissa saa hyvin aikansa kulumaan. Jäin koukkuun, kun alkuun pääsin. Jatko-osia on luvassa lähivuosina.

Ja nyt sitten vain arvailemaan, ketkä kätkeytyvät A.M. Frostin salanimen taakse.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Jatko-osia on luvassa lähivuosina."

- Mikä on se joka jatkuu? Frostin kirjailijantyö yleensä, vai ehkä Peder Jangin seikkailu?

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Seuraava osa tulee ilmoituksen mukaan ensi syksynä ja sisältää talvisodan loppukauden. Ja kolmas kirja käsittelee välirauhan aikaa. Joten jakuvat niin Frostin kirjailijanura kuin majuri Jangin seikkailut.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Oho - tiukka tahti! Kustantaja selvästi luottaa sotavuosien kiinnostavuuteen, ja onhan esimerkiksi tämä kirjailija tehnyt jo tilaa nuoremmilleen:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Reino_Lehv%C3%A4slaiho

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Marski ei tiettävästi välittänyt naisista. Ainakin tällästä ovat väittäneet henkilät, jotka ovat lukenee tarkemmin hänen kirjoituksiaan. Mutta marski oli äärettömän kohtelias naisia kohtaan. On myös väitetty, että hän olisi ollut kiinostunut enemmän miehistä -- mene ja tiedä!

Stalinilla oli neljä poikaa ja yksi tytär eri avioliitoista. Kaikki pojat olivat sotilaita. Vanhin poika, Yakov Jugashvili jäi sotavangiksi ja saksalaiset ajattelivat, että diktaattorin poika on ainakin kenraalin arvoinen vankienvaihdossa. Stalin vastaus saksalaisille oli, ettei hänellä ole Yakov nimistä poikaa!! Neuvostojoukot löysivät Yakovin ruumiin vankileirin piikkilanka-aidasta, eikä vieläkään ole selvää tappoivatko saksalaset hänet vai yrittikö hän paeta. Ei kovin sankarillinen kuolema.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Takuuvarmasti kirja jota en tule lukemaan!

Matti Loikkaselle: Piti Mannerheim naisista tai ei, niin puoliso ja kaksi tytärtä hänellä oli.
Naisia kohtaan meidän miesten kannattaa olla aina kohteliaita.

Homo-vihjailut olisi syytä jo jättää. Toki miesten keskeistä "seurustelua" on esiintynyt kautta aikojen pelkästään miehisissä yhteisöissä, kuten armeijoissa.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

Kuten Melleri kirjoitti, "Mannerheimistä on monta tarinaa ja lisää keksitään." Kukaan ei väitä, että tarinat (hyvät ja huonot) olisivat totta.

Mannerheim oli suurin suomalainen.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen on löytänyt erääseen kirjaansa hahmoksi Mannerheimin aviottoman pojan Lappeenrannan yökerhosta.

Tekohengitettyjen historian suurmiesten ohella tarinat elävistä omatekoisista sankareista herättävät kiinnostusta, voitaneen todeta Tuntematon Kimi Räikkönen kirjan menestyksestä. Teosta on myyty enemmän kuin mitään muuta teosta Suomessa kautta aikain sen ilmestymisvuonna. Lisäksi se on jo nyt Suomen kaikkien aikojen myydyin urheilukirja ja lisäksi Siltala-kustantamon kautta aikain myydyin teos.

Radiosta kuulemani mukaan Suomesta on löytynyt uusi kirjojen lukijakunta: nuoret miehet, monet heistä kuuntelevat autossa Kimiä äänikirjana.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Perin harvinaista, että fiktiota kirjoittaa useampi kuin yksi kirjailija. Aiemmin on tullut vastaan vain pseudonyymi Kenneth Ahl, joka oli välillä jopa neljän kirjailijan joukko. Yhden Ahlin kirjan on suomentanut peräti Jukka Kemppinen ja sitä löytyy finnan kautta peräti yksi kappale, https://finna.fi/Record/helka.2105060

Ahlin kirjoja olen lukenut ainakin kaksi, mutta Lyftetin ehkä katsoin vain elokuvana. Ehkä niissäkin yhteistyö on lisännyt moniulotteisuutta.

Kirjailijan homma on kovin yksinäistä ja minä pidin kovasti siitä, että oli joku toinen, joka jo kirjoitusvaiheessa oli mukana työssä. Tosin tietokirjat on helppo jakaa hyvin erillisiin kokonaisuuksiin ja yhdessä on sovittava vain työnjaosta ja palkkiosta.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Ruotsissa viime vuosina ilmestyneistä menestysdekkareista muutama on ollut kahden henkilön kirjoittama. Suomesta muistuu mieleen viime ajoilta Hämeen-Anttilan pariskunta ja Eppu Nuotio-Pirkko Soininen, joilta on julkaistu dekkareita.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kahden yhteiseloa voitaneen sanoa kansallisen kulttuurimme kivijalaksi.

Soininvaaran perheessä se on kokopäiväistä vaimon toimiessa johtajana kirjasto Oodissa, jonka tyhmempi luulisi nimetyn Odeksi kutsutun aviopuolisonsa mukaan (oodi, engl. ode). Läheisen Amos Rexin puolestaan Amos Andersonin ja tien Mannerheimin mukaan.

Piilomerkitysten avaaja Italo Calvino antoi ohjeita modernin kirjallisuuden kirjoittamiseksi, jollaisiksi muistan ainakin keveys, nopeus, tarkkuus, läpinäkyvyys ja moninaisuus.

Milan Kundera on tunnetusti kirjoittanut Olemisen sietämättömästä keveydestä.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa