Jorma Melleri

Suomen suurin populisti

  • Suomen suurin populisti

Presidentti Sauli Niinistöstä on julkaistu tänä syksynä jo kaksi kirjaa ja kolmas ilmestyy lähiaikoina. Luin yhden eli Aamulehden toimittajien Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen Sauli Niinistö - Mäntyniemen herra (Into 2018), joka julkistettiin suuren mediakohun saattelemana.

Kohua yritettiin nostatella siitä, että Niinistö olisi painostanut Fortumia Fennovoiman ydinvoimahankkeeseen ja puuttunut sopimattomasti ns. kilpailukykysopimuksen synnyttämiseen. Tikusta tehtiin asiaa, kuten kirjojen markkinoinnissa joskus tapahtuu. Kohuluvut kuuluvat Niinistö-kirjan tylsimpiin jaksoihin.

Huomattavasti mielenkiintoisempia ovat kuvaukset Niinistön varhaisista vaiheista ja siitä miten ujosta koulupojasta tuli poliitikko, valtakunnan kirstunvartija, ”armoton ja aatteeton johtaja, suomalaisen politiikan katrihelena, koskematon koska on kokenut kovempia kuin useimmat meistä”.

Määritelmiä riittää, kun toimittajaksikko panee parastaan. Useampaan kertaan Niinistö määritellään populistiksi, jollainen hän kirjan mukaan oli jo 1970-luvulla, kun oli ehdokkaana Salon kunnallisvaaleissa. Hän oli hyvä haistelemaan tuulia. Vaalimainoksissa oli vennamolaista tyyliä.

Yksi nimettömänä pysyttelevä puoluejohtaja kutsuu Niinistöä Suomen suurimmaksi populistiksi. Maahanmuuttokysymyksessä taas Niinistö kuulemma harjoittaa sivistynyttä ja salonkikelpoista populismia, mutta hänen oma arvomaailmansa jää utuiseksi. Esimerkkinä sivistyneestä populismista mainitaan presidentin innostuminen yhden kolumnin luettuaan puhumaan tolkun ihmisistä.

Suomen 12. presidentti on kirjan mukaan edeltäjiensä synteesi, jossa on Ståhlbergin laillisuususkoa, Relanderin levotonta reissaajaa, Svinhufvudin nimismies-oikeistolaisuutta, Kallion tapavanhoillisuutta, Rytin ahdistunutta yksinäisyyttä, Mannerheimin hienostelevaa upseeria, Paasikiven kärsimätöntä kamreeria, Koiviston vaikeaselkoista fundeeraajaa, Ahtisaaren maakuntamatkailevaa populistia sekä Halosen kipunoivaa äkkipikaisuutta.

Eniten yhtymäkohtia Niinistöllä arvellaan olevan urheilu- ja naistenmies Urho Kekkoseen, jonka muodollisia valtaoikeuksia hänellä ei kuitenkaan ole.

Jos Nurmen ja Mörttisen määritelmiä on uskominen, nykyinen presidentti on melkoinen jonglööri. Häneen on kerääntynyt sellainen ominaisuuksien yhdistelmä, että luulisi pienen tasavallan johtamisen olevan lasten leikkiä.

Niinistö on ollut koviksen maineessa. Hänen kovan miehen imagonsa saattaa kuitenkin olla päälle liimattua. Kirjassa epäillään, että kovan kuoren taakse kätkeytyy epävarma ihminen, mikä ei aina päälle päin näy.

Mäntyniemen herra ei ole pelkkä kiiltokuva, vaikka se tahtomattaankin pönkittää sankarimyyttiä. Kiiltokuvan takaa löytyy kulmikas ja särmikäs persoona, jonka valottamisessa kirja on kiinnostavimmillaan.

Tämän kirjan perusteella Sauli Niinistö ei taida aina olla helppo tapaus itselleenkään saati sitten muille.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Minun ja monen, monen muun havainnon mukaan Suomen suurimman populistin sukunimi meni kyllä oikein, mutta etunimi alkaa V:lla..

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Eräs Soini saattaisi olla sitä mieltä, että suurimman sukunimi alkaa S:llä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Populismista en tiedä, mutta nuorempana Sauli oli melkoinen elohiiri, ei pysynyt paikallaan hetkeäkään. Rullaluistimet sopivatkin hän logokseen mainiosti, liukkaasti kuin rullilla on mies edennyt hommasta toiseen. Pääministerin virka taitaa olla ainut jota hän ei päässyt maistamaan.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Hieno ja tiivis niputus kaikkien edeltäjien ominaisuuksista Sauli Niinistöön "rikastuneina"! Löytyykö Suomesta vaalivuonna 2024 sellainen supersankari, joka kykenee kumuloimaan itseensä kaiken tuon, ja vieläpä jonkin erillisen niinistömäisyydenkin? Se henkilö on tasavallan 13. presidentti.

"... luulisi pienen tasavallan johtamisen olevan lasten leikkiä" tuo mieleeni Kekkos-kaskun, jossa Urkilta kyseltiin kantaa Suomen liittämiseen osaksi Neuvostoliittoa. "Se olisi liian suuri maa jopa minun johdettavakseni", vastasi Kekkonen.

Fortumin kelkankääntö muutamia vuosia sitten oli temppu, jonka on joskus saatava perusteellinen selvitys. Minun asteikollani se sijoittuu samalle tasolle kuin SDP:n presidenttiehdokasratkaisu vuonna 1999: kuinka puolueelle oli mahdollista heittää istuva presidentti (Ahtisaari) ulos Linnasta? Toivon Paavo Lipposelle voimia ja terveyttä jatkaa muistelmien kirjoittamista ja julkaisemista, sekä rehellisyyttä kertoa niissä kaikki!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset