Jorma Melleri

Konsta Pylkkäsen maailmanennätys

  • Konsta Pylkkäsen maailmanennätys

Kirjailija Veikko Huovinen (1927-2009) oli hädin tuskin 25-vuotias metsätieteiden opiskelija Helsingissä, kun hän loi Konsta Pylkkäsen hahmon, Havukka-ahon ajattelijan vuonna 1952. Sen jälkeen Huovinen ei Konstasta eroon päässytkään, vaikka kovasti yritti.

Jatko-osan Pylkkäsestä Huovinen kirjoitti pitkään jahkailtuaan vuonna 2004. Jos Konsta Pylkkänen olisi ollut rehvasteluun taipuvainen, hän olisi voinut filosofeerata tehneensä maailmanennätyksen. Ensimmäisen ja viimeisen Pylkkäs-kirjan välissä ehti kulua 52 vuotta.

Huovisen kainuulainen ystävä, toimittaja Eero Marttinen on julkaissut Huovisesta henkilökuvan, jossa kerrotaan kirjailijan epätoivoisesta pyristelystä päästä eroon Konstasta (Eero Marttinen: Hiljaisen hymyn mies - Veikko Huovisen elämä, Into 2018).

Veikon ja Konstan suhde ajautui vakavaan kriisiin. Jossain vaiheessa Huovinen päätti, ettei enää koskaan kirjoita mitään Konsta Pylkkäsestä. Häntä kyllästytti vastata lukijoiden ja toimittajien alituisiin kysymyksiin. Onko Konstalla esikuvaa? Missä hän asuu? Miksi valitsitte juuri tällaisen sankarin?

Huovinen ei pystynyt vastaamaan kyselijöille, miksi hän ylipäätään oli kirjoittanut Konsta Pylkkäsestä. Eräälle haastattelijalle Huovinen avautui näin: ”Olen kyllä ajan kanssa tympeytynyt koko Konstaan. Se on käynyt tekijälleen vastenmieliseksi koko tyyppi. Joutaisi jo ottaa reppunsa ja tallustella näkymättömiin palaamatta enää koskaan vaivaamaan häntä.”

Huovinen ajatteli kuin Mooses Pessi, että ”en minä käskien naura”. Huovinen oli humoristien tapaan kuiva ja totinen. Hän kammosi ihmisiä, jotka odottivat, että hän olisi kävelevä vitsiniekka. Hän pelkäsi niin sanottuja humoristisia seuramiehiä, jotka vesi kielellä tuijottivat saadakseen kuulla jotain todella hauskaa.

Mutta eihän Huovinen Konsta Pylkkäsestä eroon päässyt. Hän kirjoitti Havukka-ahon ajattelijan jälkeen vielä kaksi kirjaa korpifilosofista. Ensin tuli Konstan Pylkkerö 1960-luvun alussa, sitten Konsta Pylkkänen etsii kortteeria vuonna 2004.

Huovisen fanit hurrasivat, kun Konsta palasi. Eero Marttinen hehkutti Kainuun Sanomissa: ”Tämä kirja on kaiken arvostelun yläpuolella, on se niin täydellinen!” Ja WSOY:n Vilho Viksten: ”Pahus, tämä taitaa olla suurta kirjallisuutta.”

Monet arvuuttelivat, kuka on Konstan esikuva. Huovinen itse kertoi, että Konstassa oli ”vähän itseäni, vähän isääni, ehkä setäänikin”. Vaikutteita Konstaan Huovinen sai myös niiltä ihmisiltä, joita hän metsänhoitajana tapasi.

Veikko Huovinen viihtyi parhaiten omissa oloissaan Sotkamossa. Hän oli sinisten ajatusten mies, hiljaisen hymyn mies hiljaisen hymyn maassa, kuten Marttinen kirjoittaa.

Huovista ärsytti se, että hänet leimattiin yksioikoisesti huumorikirjailijaksi. Hän ei halunnut olla pelkkä hauskuttaja. Hän onnistuikin yllättämään kerta toisensa jälkeen erilaisilla kirjoilla: Hamsterit, Siintävät vuoret, Rauhanpiippu, Veitikka, Joe-setä, Koirankynnen leikkaaja, Lentsu, Lyhyet erikoiset, Puukansan tarina, Pojan kuolema.

Huovisesta ei oikein ottanut selvää, mikä hän oli miehiään. Särmääkin hiljaisesta miehestä löytyi, jos tarve vaati. Hän oli oman tiensä kulkija, joka tuhahteli Kainuusta Helsingin herrojen kotkotuksille vaikkapa Konsta Pylkkäsen tavoin: ”Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen valtuudet.”

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Joskus 60-70 -lukujen vaihteessa tuli TV:stä sarja, joka perustui Konsta Pylkkäs-tarinoihin. Tutustuin hahmoon sitä kautta. Hyvin rakennettu hahmo kuvaamaan takametsien kansanmiestä juuri sellaisena kuin hän parhaimmillaan voi olla.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Tv-sarjan lisäksi Konstasta on tehty ainakin pari elokuvaa, näytelmiä, monologeja ynnä muita esityksiä.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Havukka-ahon ajattelijasta muuten on otettu noin 30 painosta ja sitä on painettu reilusti yli 300 000 kappaletta. Kirja on myös käännetty useille kielille.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Pylkkänen esiintyy jo esikoisteoksessa Hirri muistaakseni parissa novellissa, pari vuotta ennen Havukka-ahon ajattelijaa.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Elokuvana Havukka-ahon ajattelija epäonnistui , mikä omalta osaltaan kertoo romaanin hiljaisesta viisaudesta ja syvyydestä.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Eikös tätä Kari Väänäsen ohjaamaa Havukka-ahon ajattelijaa pidetty yleensä melko onnistuneena. https://www.google.fr/url?sa=t&source=web&cd=11&ve...

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Epäilen vahvasti, että valtaosa katsojista ei kirjaa ollut koskaan lukenut.

Merkittävä lukukokemus luonnollisesti vaikuttaa odotuksiin kirjasta tehtävävän elokuvan suhteen.

Huovisen kepeän pinnallinen Lampaansyöjät puolestaan kääntyi elokuvaksi helposti ja tulos oli nautittava.

Aulis Saarijärvi

Uskallan tuosta toisesta saitista laittaa tämän tähänkin.

Aulis Saarijärvi 19.5.2018 13:24

Keskustelin WSOY:n kustannusnaisen kanssa käsikirjoituksista. Hän myönsi kyselyyni, että menisikö Arto Paasilinna, tai Veikko Huovinen enää läpi tulleena sähköpostina? Lopulta myönsi, että ei varmaankaan.
”Luettaisin vain ne pakolliset sivut 6, 19, 87 ja loppusivu. Ei ne olisi enää mitään erikoisuuksia silmissämme. Parempia tulee koko ajan ja niitä hylätään kymmenin päivässä.”

Antikvaarini takahuoneessa 1980- luvulla kokeiltiin skannata silloisella muistaakseni omnibus merkkisellä ohjelmalla suomalaista kirjantekstiä koneessani. Purettiin Mika Waltarin ”Jälkinäytös” ja printattiin se IMB:n kiekkokoneella A4 liuskoille. Yksi meistä otti jutun niskoilleen ja vei käsikirjoituksen WSOY:n Bulevardille. Lupasi käydä neljän kuukauden kuluttua kyselemässä kässäriään. Sen teki ja sai sen onneksi mukaansa, maininnalla, että ”on raakile, kypsymätön, harrastelijamainen ja sopimaton”.
Pitää nyt kertoa, että Mika Waltari kirjoitti ”Jälkinäytöksen” tarkoituksella salanimellä WSOY:lle, kun yhtiö alkoi kohdella häntä kehnosti. Jälkinäytös voitti novellikilpailun ja 1938 siitä tuli eräänlainen kulttinovelli Helsingissäkin, vaikka oli sijoitettu maaseudulle.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin siis palkittu voittaja hylättiin WSOY:llä, vaikka oli aikoinaan valtava menestys elokuvineen ja monien näyttämöiden esittäminen näytelmineen. Toisaalta arvostelun antoi tyypillinen keski-ikäinen kustannusnainen. Heitä on kustantajien palveluksessa oman ammattijärjestönsä jäsenreksiterissä noin 90 prosenttia. Arvannette, ettei äijäkirjoitukset voi mennä nykyään läpi tuon naisvaltaisen muurin läpi!
Rikos on vanhentunut, joten uskallan julkituoda sen.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Vaikka se on niin lapsellinen kirja tuo Huovisen Hamsterit niin itsekkin lapsenomisuudessani haluaisin elellä juuri samanlaista arkea kuin on kirjassa.

Myös Lampaansyöjien Sepen ja Valtterin tapa viettää lomaa on aivan kadehdittava. Pieni herkkupala, usein referoitu, tuossa kirjassa on kohta jossa Luoja ihmistä suunnitellessaan hahmottelee (klubiaskin kanteen?) millaisen sukupuolielimen naispuoliselle immeiselle laittaa. Mikä lie kirjailijan saanutkin noin uskalletun kohdan kirjaansa laittamaan, eihän tuo Huovinen yleensä seksuaaliasioista kirjoittanut, kiroiluakin vältti.
Harmillista että ohjaaja pilasi kirjan pohjalta tehdyn elokuvan.

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Pitkän linjan Huovis-harrastajana tilasin tuon kirjan oitis kun mahdollista.

Ensimmäinen monista lukukerroista takana, lämmin kesä ja muut aktiviteetit vievät nyt aikaa, odottelen syksyä syventymiseen. Näin se "vuoden kierto" menee. Ounastelen, että tämä kirja ei tule jäämään viimeiseksi lajiaan.

Vuonna 1974 luin ensimmäisen kirjani. Se oli Huovisen Lampaansyöjät. Sitten luin Albert Camusin Ruton, ja vasta kolmantena Astrid Lindgrenin "Kesä kaupungissa". Myönnän, että Lampaansyöjät avautui laajemmin vasta kun ikää oli yli tuon neljän vuoden. Mutta luulisin että viimeinen kirjani tulee myös olemaan Huovisen kirjoittama.

Hänen merkityksensä mielenmaiseman kuvaajana odottaa vieläkin; sitä aikakautta, jota kulttuuripuolella leimasi lähinnä vasemmistopöhöttyneisyys, kesti liian kauan ja sen tuho taiteelle ja kulttuurille on hidas korjattava.

Olen kuullut väitettävän ja varmaankin paikkansapitävästi, että "nykyisin Huovisen jutut eivät läpäisisi julkaisukynnystä". Saattaa näin ollakin. Se kertoo kuitenkin ajastamme, ei niinkään Huovisen tuotannosta, jota voi pitää yleisinhimillisenä, päinvastoin kuin omaa aikakauttamme.

Sinällään suosittelisin, että aivan kaikki käsikirjoitukset menisivät anonyymeinä kustannusyhtiöihin. Muutaman muodissa olevan kirjoja lukeneena en voi välttyä ajatukselta, että kun kerran on päässyt parrasvaloihin, niin...

Anonymiteetti palauttaisi kirjoitetun taiteen arvioinnin puhtaasti sisältöön ja sen laatuun. Ihmisiä ne kustannustoimittajatkin, ja business ilmiönä tarkkailee joskus ulkokirjallisiakin seikkoja, ehkä ajoittain liiaksikin.

Aulis Saarijärvi

Kustannustoimittaja on keski-ikäinen nainen, joka kohdusta kiiti neuvolan kautta kouluun. Siinä putkessa ylioppilaaksi ja lukemaan yliopistolle liirumiaineta, joilla ei maisterina työtä löydykään. Joutuu katkerana vailla omaa elämää, kokemuksia, jännitystä, hekumaa ja nautintoa kustantajalle lukemaan toisten mielikuvitusta ja kokemaa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset