Jorma Melleri

Ranskan salongeissa naisvalta

  • Ranskan salongeissa naisvalta

Ranska oli 1600- ja 1700-luvuilla Euroopan mahtavin maa. Kuuluisat salongit elivät kukoistuskauttaan. Ne kokosivat yhteen aikansa kiinnostavimmat miehet ja tyylikkäimmät naiset.

Salonkien historiasta on julkaistu vihdoin myös suomeksi alansa klassikkoteos (Roger Picard: Salonkien aika, Art House 2018). Alun perin Picardin (1884-1950) kirja julkaistiin toisen maailmansodan aikana 1943 New Yorkissa, missä Picard eli maanpaossa.

Teoksen suomennoksen aloitti yksityisenä hankkeenaan jo edesmennyt kuopiolainen yli-insinööri Juhani Sarkava, jonka työn dosentti Osmo Pekonen on nyt viimeistellyt julkaisukuntoon.

Ranskassa elettiin merkillistä aikaa. Naiset johtivat suurten vuosisatojen salonkeja, joiden kautta tieteen, taiteen, kirjallisuuden, filosofian ja politiikan uudet suuntaukset tulivat tunnetuiksi. Salonkien tähtiä olivat Voltairen ja Rousseaun kaltaiset filosofit, joiden suosiosta kilpailtiin.

Salonkien aika kuvaa, miten ranskalaisen kulttuurin kerma seurusteli salongeissa: niissä luettiin, herkuteltiin, huviteltiin, kuunneltiin musiikkia, juoniteltiin ja pohjustettiin tärkeitä nimityksiä.

Joidenkin salonkien juhlille naureskeltiin, mutta poiskaan ei haluttu jäädä. ”Marsalkka de Luxembourgin rouva, joka ei voinut antaa Mazarinin herttuattarelle anteeksi hänen jatkuvia typeryyksiään, ei silti laiminlyönyt hänen alituisia kutsujaan, sillä siellä hänellä oli tilaisuus pitää hauskaa seuraelämässä niin kömpelön kilpailijattarensa kustannuksella.”

Köyhille kirjailijoille kutsu salonkiin oli kuin lottovoitto: sai syödä mahansa täyteen ja esitellä teoksiaan ja ajatuksiaan. Eräs historioitsija naureskeli, että kiittämättömät kirjailijat kyllä tekevät mielisuosiolla naurettaviksi raha- ja talousmiehet, jotka kutsuvat heitä juhliinsa, mutta koskaan ei ole nähty, että kukaan kirjailija olisi ylenkatsonut yhtäkään hänelle katettua ateriaa...

Salonkien ajatukset levisivät myös ulkomaille, sillä niissä vieraili usein ulkomaisia merkkihenkilöitä, esimerkiksi Ruotsin kuningas Kustaa III ja hänen suomalaissyntyinen Pariisissa asunut lähettiläänsä Gustav Philip Creutz (1731-1785). Creutz oli syntynyt Anjalankartanossa ja varttui aikuiseksi Pernajan Malminkartanossa.

Creutz on Osmo Pekosen mielestä yksi merkittävimmistä kansainvälisen uran luoneista suomalaisista. Creutz teki suuren vaikutuksen myös salonkien vakiovieraaseen Voltaireen, joka kirjoitti: ”Sain pitää kreivi Creutzin luonani vain yhden päivän. Olisin halunnut viettää hänen kanssaan kokonaisen elämän.”

Salonkien aika on jännittävä kurkistus suuriksi nimettyjen vuosisatojen kulisseihin. Rikkaiden aatelisherrojen rouvilla oli todellista valtaa, joka katosi Ranskan suuren vallankumouksen syövereihin. Yläluokan naiset palautettiin suomentajan luonnehdinnan mukaan hellan ääreen samalla kun kansannaisten asema alkoi parantua.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hieman tuo suomennettu nimi Matlgårdin kartanosta häiritsi. Vierailin muutamia vuosia sitten kartanossa. Sisätiloissa ei saanut kuvata. Itse kartanon vanhaisäntä viihdytti meitä vierailijoita ja kertoi suvun ansiokkaasta historiasta. Hän sanoi, että risteilylaivoilta tehdään retkiä kartanoon. Sitä kautta ulkomaisilla vierailijoilla on tilaisuus nähdä vanhaa arvokasta perintöä Suomesta.
Eniten minua kiinnosti kartanon kirjasto, jossa tutkijatkin voivat sopimuksen mukaan käydä kokoelmiin tutustumassa. Sen kun vielä voisi tehdä. Ehkä nuo salonkien ajatkin yhdenlaisena kuvauksen voisivat jotenkin sieltä löytyä?

Jäin miettimään onko meillä mitään yhtä arvokasta jäljellä kuin tuo Malmgård vuosisataisine historioineen. Ehkä muut kartanot ovat vaatimattomampia. Uusi sukupolvi on astunut kartanon johtoon.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset