Jorma Melleri

Mitä on eteläpohjalainen uho?

  • Mitä on eteläpohjalainen uho?

Kun eteläpohjalainen uhoaa, se menee esimerkiksi tähän tapaan: ”Meitä oli kolome komiaa samois keisiis, minä Hissa, Laharensua ja minä” tai ”Meill’on kaikkia, meill’ on velakaakin” tai vielä ”Vaikk’on kuinka tavallista yritetty, priimaa siitä vaan on pakannu tulla.”

Uhoamisen lisäksi Etelä-Pohjanmaasta tulevat monelle mieleen lakeus, nuijasota, puukkojunkkarit, tervahaudat, Lapuan liike ja yritteliäisyys. Mutta mitä eteläpohjalaisuus on, millaisia ovat eteläpohjalaiset? Näihin kysymyksiiin vastaa Ylihärmässä syntynyt professori (emeritus) Heikki Ylikangas, 80, uudessa kirjassaan (Aina sitä jokin naula vetää - Erityispiirteet Etelä-Pohjanmaan historiassa, Art House 2017).

Selvitetään ensin tämä uhoaminen. Mistä siinä on kysymys? Ylikangas lähtee kaukaa historiasta ja huomauttaa, että eteläpohjalaiset ovat olleet kovia kauppamiehiä. He olivat aina myymässä jotakin tavaraa ja se jätti jälkensä paikalliseen kulttuuriin.

Myyjän odotettiin kehuvan myytäväänsä. Eihän myyjä tavaraansa moiti. Tämä perusasenne siirtyi sitten Ylikankaan mielestä luvallisena ja sallittuna muihinkin asioihin, jopa ihmiseen itseensä: oli hyväksyttyä kerskata ansioillaan. Siitä tehtiin kuitenkin myös pilaa, ja sitä tekivät nimenomaan pohjalaiset itse, kuten blogin alussa olevat sanonnat osoittavat.

Itsekin olen havainnut, että ulkopuolisilta jää hokemiin sisältyvä ironia usein huomaamatta; he puhuvat vain ”uhopohjalaisuudesta”. Ylikangas on sitä mieltä, että todellisuudessa hokemat ovat säästyneet huvitukseksi jälkimaailmalle siksi, että pohjalaiset itse ovat niillä naureskelleet ja sen vuoksi ne perinteeseen tallentaneet.

Tosissaan eteläpohjalaisten uhoamisen ottavat usein paitsi ulkopuoliset myös sellaiset Etelä-Pohjanmaalle muuttaneet, jotka yrittävät esiintyä pohjalaisina. Jos uhoamisen ironiaa ei tajua, se johtaa tosikkomaiseen rehvasteluun.

Ylikangas on löytänyt yhden yhteisen eteläpohjalaisen ominaisuuden, joka kattaa useimmat erityispiirteet. Se on yritteliäisyys, siis aktiivisuus ja kaikenlainen toimeliaisuus. ”Tämä piirre kattaa erityispiirteet vaikkapa nuijasodasta Lapuan liikkeeseen, karjanpidosta 1600-luvulla soitten raivaamiseen 1800-luvulla ja Amerikan-siirtolaisuudesta moderniin teollistumiseen.”

Mitä eteläpohjalaisuus siis on? Ylikangas vastaa: ”Eteläpohjalaisuus on yhdellä sanalla sanoen sopeutumista - siis mukautumista ympäristön asettamiin ehtoihin ja sen saman ympäristön tarjoamiin mahdollisuuksiin.” Kyse ei Ylikankaan mukaan ole ihmisten perimästä.

Sitkeälle sivuelinkeinojen etsimiselle - yrittäjyydelle - oli yksinkertaiset syynsä. Pyrittiin takaamaan ihmisten toimeentulo oloissa, joissa pelkkä maatalous ei elannoksi riittänyt.

Kirjassa seurataan eteläpohjalaisia esihistoriasta nykypäivään ja selvitetään perusteellisesti ja vakuuttavasti myös se, mitä on pohjalaisfraasien ja kliseiden takana. Kirja kasvaa paljon maakuntaansa suuremmaksi, kun Ylikangas taustoittaa esimerkiksi Amerikan siirtolaisuutta tai sitä, miksi Etelä-Pohjanmaalla on paljon pieniä yrityksiä, mutta suuria vain vähän.

Heikki Ylikangas on kirjoittanut komean tietokirjan kotimaakunnastaan. Hän on ilmoittanut, että tämä on hänen viimeinen kirjansa. Siksi sitä voi pitää myös arvostetun historioitsijan testamenttina pohjalaisille.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset