*

Jorma Melleri

Suomen vanhat myytit murskaksi

  • Suomen vanhat myytit murskaksi

Jaakko Ilkka on hyvä esimerkki suomalaisesta myyttisestä hahmosta, jonka maine on vaihdellut laidasta laitaan. Hän oli nuijamiesten päällikkö nuijasodassa 1596-97, ristiriitainen hahmo: toisille sankari, toisille konna.

Jotain tiesin Ilkan maineesta, mutta silti hieman hätkähdin uuden kirjan antamaa kuvaa nuijamiesten päälliköstä. Nykytutkijoiden mukaan Jaakko Ilkka oli kuulemma ruotsalaisen vallantavoittelijan (Kaarle-herttua) huijaama moukka (Sirkka Ahonen: Suomalaisuuden monet myytit - Kansallinen katse historian kirjoissa, Gaudeamus 2017).

Nykyisille koululaisille Jaakko Ilkka esitellään siis historian oppikirjoissa sivistymättömänä moukkana. Jos muistan oikein, meille kerrottiin koulussa aikoinaan, että Ilkka oli vapaustaistelija ja kansallissankari, joka talonpoikaiskapinan johtajana nousi sortajiaan vastaan.

Kaarlo Kramsun tunnettu runo Ilkasta uppoaa otolliseen maaperään yhä ainakin Etelä-Pohjanmaalla, Jaakko Ilkan synnyinsijoilla: ”Ken vaivojansa vaikertaa, / On vaivojensa vanki. / Ei oikeutta maassa saa, / Ken itse sit' ei hanki.” Kramsu kirjoitti palkitun runonsa Pohjalaisen osakunnan kirjoituskilpailuun vuonna 1877.

Jaakko Ilkan myyttiä ovat pönkittäneet varhaisten historioitsijoiden lisäksi erityisesti säveltäjät ja runoilijat. Hänestä on tehty peräti kolme oopperaa. Niissä Ilkka esitetään paitsi vapaustaistelijana myös Suomen kansan aatteellisena herättäjänä.

Kansallismielisen tulkinnan mukaan nuijasota oli vapaiden talonpoikien voimannäyttö, vaikka päättyi tappioon. Pentti Renvall taas näki jo 1930-luvulla sodan taustalla Kaarle-herttuan kiihotuksen. 1970-luvulla Heikki Ylikangas korosti sodan säätyluonnetta ja linnaleirin aiheuttamaa rasitusta.

Nuoret tutkijat ovat nyt sitä mieltä, että aiempi historiankirjoitus on kyseenalaisin perustein nostanut Jaakko Ilkan kansallissankariksi. Ilkka-kriitikkojen mielestä kunnianhimoiset kapinajohtajat rakentelivat omia poliittisia pilvilinnojaan ja ajoivat kuolemaan tuhansia talonpoikia.

Jaakko Ilkan sankarilegenda on ollut kaikesta huolimatta monille tärkeä. Se on valanut sukupolvesta toiseen uskoa siihen, että tavallinenkin ihminen voi nousta vääryyttä vastaan. Se viesti kantaa nykyhetkeen saakka.

Ehkä Jaakko Ilkasta ei ole vielä sanottu viimeistä sanaa. Historioitsija Teemu Keskisarja teroittaa jo kynäänsä ja aikoo kirjoittaa oman tulkintansa Ilkasta ja nuijasodasta. Sopii hyvin, että nuijasota-aikeensa Keskisarja kertoi äskettäin Ilkka-lehden haastattelussa.

Jaakko Ilkan myytin lisäksi romukoppaan on heitetty paljon muitakin vanhoja käsityksiä Suomesta, joka käsitteenä vakiintui vasta 1500-luvulla. Nykyiset oppikirjat kyseenalaistavat lopullisesti suomalaisen yhteisen alkukodin ja luopuvat kieliperheoletuksesta.

Entä mitä sanotte näistä Sirkka Ahosen lainaamista oppikirjojen väitteistä: ”Koskaan historian kuluessa ei ole ollut puhtaita suomalaisia. Kantasuomalaista kansanryhmää ei ole koskaan ollut olemassa.”

Jokaisella kansalla on omat myyttinsä. Niiden avulla pidetään kansakuntaa koossa. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen oppikirjoissa myytti urheasta soturikansasta korvattiin kuvalla rauhanrakentajista.

Vaikka vanhat myytit murenevat ja uusia tulee tilalle, yksi myytti on ja pysyy: Suomalaiset uskovat selviytyvänsä, vaikka maailma ympärillä kaatuu.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Se on valanut sukupolvesta toiseen uskoa siihen, että tavallinenkin ihminen voi nousta vääryyttä vastaan. Se viesti kantaa nykyhetkeen saakka."

Täytyy kuitenkin muistaa viittaamasi Kaarlo Kramsun runosta myös, että "Viel elää Ilkan neuvo tää, kauan kansan suussa, kauniimpi orjan elämää, on kuolo hirsipuussa". Joten häviäjän osaa ei ole ylistetty.

Yksi lukiovuosieni historian opettajistani oli 60-luvun lopulla kirjoittanut nuijasodasta kirjan nimeltään "Lähellä kuolon rantaa":

https://www.finlandiakirja.fi/fi/tuure-vierros-lah...

Muistaakseni siinä esitettiin Jaakko Ilkka myös aika realistisesti vandaalipomona, joka kävi riehumassa satunnaisesti valituissa kartanoissa tai suurtilallisten asumuksissa joukkoineen.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Hyvä huomio. Kramsun runossa on muuten virhe. Ilkka ei kuollut hirsipuussa vaan hänet mestattiin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, eikä se suinkaan tapahtunut Nokialla, kuten runossa annetaan ymmärtää, vaan Isossakyrössä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Juhlikaa juntit. Maailmankuva avartuu kummasti! (Menen Roomaan)

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

"Nykytutkijoiden mukaan Jaakko Ilkka oli kuulemma ruotsalaisen vallantavoittelijan (Kaarle-herttua) huijaama moukka"

En kyllä tunnista kenenkään nykytutkijoiden tulkintoja tästä väitteestä. Kimmo Katajalan, Mats Hallenbergin, Johan Holmin ja monien muiden historioitsijoiden tulkinnat puoltavat näkemystä, että 1500-luvun kapinalliset talonpojat olivat aktiivisia ja oma-aloitteellisia toimijoita eivätkä suinkaan mitään aivottomia marionettinukkeja.

Oppikirjoista en osaa sanoa, mutta ainakin median käsitys historiantutkimuksesta on aina noin 20-30 vuotta nykytutkimusta jäljessä.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Suora lainaus tohtori Sirkka Ahosen kirjasta: ”Uusien tutkijoiden mukaan Lallin olemassaolo ja motiivit olivat epäselvät, Jaakko Ilkka oli ruotsalaisen vallantavoittelijan huijaama moukka ja Eugen Schauman varomaton tulella leikkijä.”

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Lento Roomaan lähtee vasta illan hämärissä, joten kommentoin vielä Mauno Koivistoa jonka historian tutkija Matti Majander kirjoitti eläneen todeksi työläisen unelman.

Somessa on heitetty ilmaan ajatus Suomesta pohjoismaisen hyvinvointiyhteisön työläisosastona. Se ainakin selittäisi miksi miljoona Ruotsiin muuttanutta suomalaista on jättänyt sikäläiseen kultuuriin aivan mitättömän vähän jälkiä- Kulttuurin hiljainen hiljainen hautautuminen elävältä näyttäisi siellä todellisuudelta.

Toisaalta eihän kulttuuri nykykäsityksen mukaan olekaan poliittinen vientituote, paitsi tänään Colosseumin värityksessä.

Kulttuurin kaupallisuus taas on kuluttajan päätettävissä, niinpä Ruotsin tv on lopettanut valtiollisen tv:n ilmaislähetykset Suomeen. Rahalla niitä saa nyt ostaa eri palvelijoilta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Se ainakin selittäisi miksi miljoona Ruotsiin muuttanutta suomalaista on jättänyt sikäläiseen kultuuriin aivan mitättömän vähän jälkiä-"

Joissain osissa Ruotsia suomalaisten maine ryyppäävinä puukkojunkkareina on pitänyt pintansa näihin päiviin asti. Eritoten keski-ikäisten ja vanhempien ruotsalaisten keskuudessa Göteborgin liepeillä. He eivät suomalaisen kohdatessaan näytä ennakkoluulojaan, vaan puhuvat Suomesta mairittelevasti, mutta totuus paljastuu, kun asustelee Ruotsissa pitempään. Ensimmäisen vuoden aikana ei vielä tiedä, että pitäisi tuntea alemmuuskompleksia. Sen oppii vasta myöhemmin.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Yhdessä koulutustilaisuudessa avustin av-laitteiden asentamisessa kun oli Leatherman laukussa. Vinoilin sen jälkeen ruotsalaisille kollegoille:---Ni känner ju till, att en finne alltid har ett kniv i fickan.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Täällä lentokentän kahvilassa on juhlailtana rauhallista kirjoitella ... vaikkapa suomipojan identiteetistä.

Kymmenisen vuotta sitten menin Jäätteenmäen Annelin kutsumana keskustan puoluetoimistoon kuuntelemaan Itämeren suojeluasiaa, josta Ilkka Herlin, Matti Vanhanen ja eräs ulkomainen EU-edustaja kertoivat.

Se oli hyvin opettavainen kokemus. Tunsin näet istuvani valmiiksi katetun pöydän ääressä. Olin lukenut, että sellaista kannattaisi välttää. Annelilla ei ollut osuutta outoon tunnelmaan.

Epäilemättä syvät, joskin vaatimattomat maalaisjuureni tiedettiin, mutta ehkä siksi minulle tunnuttiin osoitettavan ovea jonnekin sinne minne minut oli Demari-lehden etusivulla -72 kevään ylioppilaana leimattu, vaikka minulla ei ollut ollut mitään yhteyksiä sd-porukoihin.

Sen koommin en ole puoluetoimistoihin päin vilkuillut, joskin olin aikaisemmin käynyt muutamia kertoja Lapissa talkoomiehenä rakentamassa sd-nuorisomajaa rantapusikossa. Siitä enemmän kirjassani Rooma opettaa.

Minkälainen maa Suomi olisi jos täällä olisi ollut juutalaisista perinteistään kiinnipitäviä, eikä ainoastaan näitä muutamia Suomen Pankin miehiä?

Aikanaan ollessani lähdössä Roomaan tyähän ulkoministeriön rekrytointihenkilö varoitteli yrittämästä palata Suomeen sillä jostakin käsittämättömästä syystä yksikään heidän kautta Roomaan tai Pariisin mennyt suomalainen ei ole kyennyt asettumaan takaisin Suomeen.

Huomenna koen itseni taas kerran kymmenen vuotta ja kiloa nuoremmaksi kuljeskellessani Rooman kaduilla ja kahviloissa.

Mutta nyt pitää mennä lentokoneeseen.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Nuijasodan jälkeen pohjalaiset monien sukupolvien ajan vihasivat yli kaiken suomalaisia. Talonpoikien tappajat olivat varsinaissuomalaisia. Nuijasotaa voisi sanoa myös heimosodaksi. Suomalaiset (=varsinaissuomalaiset) taistelivat muita heimoja vastaan.

Suomalaiset ja karjalaiset sotivat tuhat vuotta. Muiden heimojen välisistä heimosodista en ole löytänyt kuin pieniä viitteitä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jaakko Ilkka oli kuitenkin syntynyt Ilmajoella. Ehkäpä tuo "pohjalaisten" viha on ollut sitten Pohjois-Pohjanmaalla tai Keski-Pohjanmaan rannikolla. On ilmeistä, että nuijasotalaiset ovat olleet enimmiltään eteläpohjalaisia.

"Muista" heimosodista tiedetään ainakin hämäläisten ja savolaisten väliset kahinat jossain Joutsan tienoilla. Siellähän se raja kulkee edelleenkin. Joutsa on hämettä, mutta muutaman peninkulman korpitaipaleen jälkeen koilliseen saavutaan savolaiseen Kangasmiemeen.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Idässä on myös Hirvensalmi. Lueskelin joskus, että sukuni on "kotoisin" Väisälänsaaresta, joka on Kangasniemen ja Hirvensalmen välissä - kuitenkin Hirvensalmen puolella.

Nuijasota päättyi Savossa Kenkäverossa, kun huovit tappoivat antautuneet nuijamiehet. Kenkäveron pappila on ihan hieno paikka edelleen, joskin vieressä sijaitsevat Pursialan voimalaitos ja kaupungin jätevedenpuhdistamo.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #13

Nuo maakuntarajat ovat jossain kohden todella selvät. Esimerkiksi juurikin Hämeen ja Savon välillä. On ilmeistä, että Pähkinäsaaren raja edelleen jakaa heimoja.

Tunnettuja kangasniemeläisiä oli mm. Hiski Salomaa ja jos kuuntelette hänen Amerikoissa hyvin sälilynyttä murrettaan vuodelta 1928, niin ero lähiseutujen (Joutsa, Hartola, Sysmä, Toivakka ...) puheenparteen on
eroavaisuudessaan kuin yö ja päivä:

https://www.youtube.com/watch?v=lKpwvPx2qPk

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset