*

Jorma Melleri

Piispan dekkarissa viestejä tuonpuoleisesta

  • Piispan dekkarissa viestejä tuonpuoleisesta

Jos kirjailijan nimi olisi Petri Sarho, moni ohittaisi hänen kirjansa olan kohautuksella. Kun kirjailijan nimi on metropoliitta Panteleimon, uteliaisuus herää. Kyseessä on sama mies.

Panteleimonin, 68, oikea nimi on Petri Sarho. Hän on ortodoksisen kirkon entinen Oulun piispa, jonka viides dekkari on juuri julkaistu (Metropoliitta Panteleimon: Viestejä tuonpuoleisesta, Myllylahti 2017).

Panteleimon on jännityskirjailijana vanhan liiton miehiä. Hänen dekkareissaan ei räiskitä pyssyillä, ei ajeta konnia takaa nopeilla autoilla eivätkä hemaisevat povipommit viettele sankareita petipuuhiin.

Eletään 1960-luvulla jossakin Vieremän kaltaisessa Ylä-Savon pienessä pitäjässä, ajetaan polkupyörällä, juodaan kahvia ja yrttijuomaa sekä syödään pullaa ja soitetaan lankapuhelimella. Pääosissa ovat varttuneet miehet ja naiset, kuten poliisin leskirouva Elisabet Urhonen, joka ryhtyy tutkimaan murhaa.

Saamansa vihjeen perusteella Elisabet ilmoittautuu ystävänsä, postineiti Impi Kyyhkysen kanssa Eheydy ja uudistu -kurssille, jonka kautta hän uskoo saavansa tietoja murhasta. Kurssilla pappilassa on koolla joukko paikkakunnan silmäätekeviä puolisoineen. Moni on tutkijan silmissä epäilyksen alainen tai muuten omituinen.

Pappismies jos kuka on tuonpuoleisten ilmiöiden ekspertti. Panteleimon pilkkaa lempeästi, mutta asiantuntevasti Eheydy ja uudistu -kurssia. Uskonsa bisnekseen on menettänyt jopa yksi kurssin järjestäjistä. Hyväuskoisia huiputetaan, kun oman saunan kiukaan tuhkaa myydään ”Lapin tunturikoivujen kääpätuhkana” ja hanavettä ”Parantavan lähteen vetenä”.

Kaiken huijauksen huippu on ”meedio”, jonka iltapäivätilaisuudesta Panteleimon kirjoittaa herkullisen kuvauksen. Meedio on ”rahanhimoinen ja ahne akka, joka jälleen vetäisi huoneet täyteen väkeä ja veisi mukanaan muhkeat tienestit”. Meedion tilaisuus loppuu lyhyeen, kun Impi Kyyhkynen kysyy, mitä meedio tietää Maire Järvisen kuolemasta.

Elisabet Urhosen tutkimukset etenevät verkkaisesti ja mutkistuvat entisestään, kun kirkkoherra paljastaa Elisabetille suuren salaisuuden vaimostaan. Papin rouva saa viestejä suoraan ulkoavaruudesta. ”Eli hän saattaa tehdä, mitä päähän pälkähtää.”

Papin rouva on vannottanut miestään pitämään asian salassa, kunnes hänet ”kutsutaan toimintaan”. Kirkkoherra ei voi muuta kuin huudahtaa: Hyvä Jumala, Kielohan on sairas!

Kotikutoisuus on Panteleimonin nostalgisen Koskijärvi-sarjan tavaramerkki. Uskon, että Panteleimon on kotikutoinen tarkoituksella eikä tahattomasti, ja sehän vaatii ammattitaitoa.

Pappismies osaa kirjoittaa. Hän ei paisuttele eikä kiihkoile vaan etenee eleettömästi asialinjalla. Murhan tekijäkin paljastuu aikanaan, eikä syyllinen ole välttämättä se, joka ensimmäisenä tulee mieleen.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Elin kirjan tapahtumien aikaan vielä Sonkajärven kirkolla, Vieremän naapuripitäjässä.

Noihin aikoihin kylälle valmistui ortodoksinen tsasuuna. Iisalmessa toimii nykyisinkin Evakkokeskus.

Minullakin oli muutama ortodoksi koulukaverina. Uskontoa kunnioitettiin yksityisasiana. Kunhan jokainen käytti puuheessaan savonkieltä. Rauha vallitsi.

Timo Soini pohdiskeli ulkoministerin uransa aluksi voisiko Suomesta muodostua maailmalla sorrettujen kristittyjen turvasatama? Uskonnon nostaminen ensisijaiseksi valintaperusteeksi olisi jotakin uutta modernissa Euroopassa. Palataan sotien aikaan?

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Panteleimonin kirjassa uskonto ei ole oikeastaan esillä mitenkään, paitsi että yksi kirjan henkilöistä on kirkkoherra ja toinen hänen rouvansa.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset