*

Jorma Melleri

Kun kirjailijan miehestä tuli nainen

  • Kun kirjailijan miehestä tuli nainen

Taivaalta voi joskus tippua sellaista, mikä yllättää ja muuttaa koko elämän. Kirjailija Selja Ahava kuvaa tällaisen hetken uudessa kirjassaan (Ennen kuin mieheni katoaa, Gummerus 2017). Mies ja vaimo istuvat pöydän ääressä:

”Mieheni vetää henkeä. Niin kuin tehdään, kun ollaan sanomassa jotain, mikä muuttaa kaiken. Ilma kohoaa rintaan, pysähtyy hetkeksi ja purkautuu sitten pois. Ja tämän hän sanoo: - Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen.”

Olin lukenut Ahavan kirjan, ennen kuin tiesin, että se perustuu hänen omaan elämäänsä. Ajattelin, että onpa kirjailija valinnut trendikkään aiheen. Ihastelin kepeää tekstiä ja runollista kieltä.

Ahavan kirjan julkaisu- ja arvostelupäiväksi kustantaja on ilmoittanut tämän päivän (7.8.2017). Päivää pohjustettiin viikonloppuna suurimpien päivälehtien laajoilla haastatteluilla, joissa Ahava paljasti, miten elämä muuttui, kun hänen miehensä muuttui pikkuhiljaa naiseksi.

Paljastuksen jälkeen Ahavan romaania luetaan paitsi kaunokirjallisena teoksena myös tirkistelykirjana hänen avioliitostaan. Kirjalla on ns. ulkokirjallisia ansioita. Median huomio ja sitä kautta lukevan yleisön kiinnostus ovat taattuja.

Hauskaksi asian tekee se, että edellisen kirjansa (Taivaalta tippuvat asiat, Gummerus 2015) Ahava itse määritteli hiljaiseksi kirjaksi, jossa ei ole ulkokirjallisia ansioita. Ahava selvensi haastatteluissa, että hiljainen kirja tarkoittaa sitä, ettei ole mitään äänekästä aihetta, mihin median on helppo tarttua.

No nyt on!

Ahavan tarinaa voi pitää inhimillisenä tragediana, mutta on siinä myös humoristiset puolensa, kuten kirjailijakin toteaa: ”Miten jokin, joka tekee niin kipeää, voi silti huvittaa?” Liliksi muuttunut mies oli ”upea, ja samalla kammottavan vieras”.

Niin kauan kuin kirjoja on kirjoitettu, kirjailijat ovat teksteissään käyttäneet läheisiä häikäilemättä hyväkseen. Sekin on hyvä muistaa, että kirjailijoiden ammattitaitoon kuuluu keksiä tarinoita. He ovat rumasti sanottuna ammattivalehtelijoita.

Ei Ahavan romaanikaan ole dokumentti hänen avioliitostaan, vaan dramaturgin koulutuksen saaneen ammattilaisen sanataidetta, kaunokirjallisuutta.

Rinnan miehen muodonmuutoksen kanssa Ahava kuljettaa tarinaa Kolumbuksesta, joka kuolemaansa saakka uskoi löytäneensä meritien Intiaan, mutta oli kokonaisen maanosan verran väärässä. Kirja onkin täynnä erehtymisiä ja eksymistä.

Pidän ohuista kirjoista. Ahavan tyyli on pelkistettyä ja kuulasta; teksti soljuu kuin runot parhaimmillaan. Turhat sanat on karsittu pois, joskus niin että töksähtää:

”Oli meri, oli tuuli, oli aika.

Oli pöytä, oli keittiö, oli mies.

Ei ollut mitään.”

Julistan täten Selja Ahavan kirjan ’Ennen kuin mieheni katoaa’ sekä kaunokirjallisista että ulkokirjallisista syistä loppukesän kirjalliseksi tapaukseksi.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Hesarin kuukausiliitteessä oli aiheesta iso juttu, vieläpä kansikuvan kera. Luin sen mahdollisimman tarkasti. Teksti oli paikoin kovin käsitteellistä, ja tuli tunne, että kaikkia asioita ei voi ilmaista sanoin niin että ne ymmärrettäisiin.

Kiinnostavinta on, että lehtijuttu oli tehty Lehmäsaaressa Kotkan edustalla. Kirjailijan kohtalotoveri Kolumbus oli hänkin pikkusaarelainen; "Kolumbuksen talo" on matkailunähtävyytenä ainakin La Gomeralla (Espanja) ja Porto Santolla (Portugali). Amerikan löytäjä on lounaisessa Euroopassa yhä kova sana.

Lanzarotella (saari, tietenkin) luin aaloe-viljelmän katoksen seinästä kauniin Kolumbus-sitaatin:

"Minulle tärkeitä kasveja on neljä. Vehnä, joka ravitsee, viiniköynnös, joka ilahduttaa, oliivi, joka tuo sopusoinnun, sekä aaloe, joka hoitaa." HS Kuukausiliitteen jutussa ainakin yhtä noista neljästä käytettiin kirjailijan ja toimittajan illanistujaisissa Lehmäsaaressa, Suomenlahden Porto Santolla.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ehkä kauden tai kvartaalin parasta saa hieman hehkuttaa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Suomenmaa-lehdestä luin eilen kysymyksen miksi kukaan haluaisi liittyä someaikana johonkin puolueeseen?

"Juhana vetää henkeä. Niin kuin tehdään, kun ollaan sanomassa jotain, mikä muuttaa kaiken. Ilma kohoaa rintaan, pysähtyy hetkeksi ja purkautuu sitten pois. Ja tämän hän sanoo: - Olen oikeastaan aina halunnut olla kokoomuslainen.”

”Miten jokin, joka tekee niin kipeää, voi silti huvittaa?” Muuttunut Juhana oli ”upea, ja samalla kammottavan vieras”.

Kopioin ja muokkaan siis hävyttömästi, koska kaikki uusi digiaikana perustuu siihen, mutta älkää kertoko suomalaiselle opettajalle jotta hänen tekijänoikeuksiin perustuva lapsenuskoinen maailmankuvansa ei romahtaisi.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ehkä suomenkielisten "tekijänoikeudet" ovat some-aikakaudellakin ihmistä suuremmalla haltijalla?

Luin Facebookista erään sähköasentajan luonnoksen omaksi tarinakseen. Näitä esiintyy nyt eri puolilla yhteisen tarinan, Seppo Heikinheimon jumalaksi kutsuman, pirstouduttua läntisen ihmisen omiksi tarinoiksi. Jos hän ei pelastanut juutalaisia - valituista valituimpia - niin kannattaako luottaa, että pelastaisi suomalaiset pitkäaikaistyöttömät?

Luonnostelen omaa tarinaani:

Joskus elämäntila tuntuu "ahtaalta paikalta". Se panee etsimään uusia, ulkopuolisesta epätoivoisiltakin näyttäviä ratkaisuja.

Minun oltiin ajateltu jatkavan kotitilan pitoa. Olin siihen itsekin orientoitunut, kunnes 16 täytettyäni tajusin, että kirkonkylän keskeisellä paikalla sijainnut kotitalomme oli siirtynyt peltoineen kunnan omistukseen. Kaikki olisi pitänyt rakentaa uudestaan omin käsin.

En jäänyt tuleen makaamaan, vaan läksin liikkeelle. Helsingissä menin iltakouluun, josta kirjoitin viiden laudaturin ylioppilaaksi -72.

Olin ollut koko ajan töissä valtion maataloushallinnossa lähetti-vahtimestarina. Valtakunnallisen Sosialidemokraatti- lehden toimittaja käveli työpaikalleni pannen mukanaan tuomansa yo-lakin päähäni, nappasi kuvan, jututti vähän, ja laittoi juttunsa lehden etusivulle kuvan kera. Minulla ei ollut ollut mitään yhteyksiä minkäänlaiseen poliittiseen liikkeeseen, ei myöskään demareihin. Iltakoulun rehtori epäili minua yritettävän häpäistä!

Menin kauppakorkeaan, jossa tajusin myöhemmin muutaman kaverin ottaneen "ihokkaan mukaansa" ja tulleen luokseni muista pääkaupungin korkeakoulusta.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

"Taivaalta voi joskus tippua sellaista, mikä yllättää ja muuttaa koko elämän." Totta Mooses! Usarin blogit sen osoittavat.

Paavo Väyrysen "Minä ja Manu" näytelmän valmistelu takerteli Mtv:n tulkintaan toimittajen tekijänoikeuksista, kuten hän kertoo US-blogissaan 18.6.

Nykyisen ulkoministerin puolueen kulttuuriministeri Sampo Terho riemuitsi US-blogissaan 23.6. uuden hallitusliiton lahjoittaneen vähävaraisille 100 euroa poistamalla heiltä Yle-veron.

Sillä saakin melkein maksettua kaupallisen Norra-paketin joka tarjoaa yhdeksän ruotsalaista kanavaa hintaan 12 €/kk. Tekijöiden oikeudet näet lopettivat keväällä Ruotsin tv:n ilmaisen näkymisen Suomen YleFem-kanavalla.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset