Jorma Melleri

Puoliväliriihessä keppiä ja porkkanaa

  • Puoliväliriihessä keppiä ja porkkanaa

Taidan tästä lähteä puoliväliriiheen. Siellä saa kuulemma keppiä ja porkkanaa. Joku kyllä huomautti, että älä mene, sillä siellä on kova rähinä kuin hollituvassa.

Maatalouden osuus kutistuu kutistumistaan, mutta politiikan kielessä maatalouskulttuuri elää ja voi hyvin. Jos pitkään Suomesta poissa ollut tulisi yhtäkkiä takaisin ja kuuntelisi uutisia, hän varmaan ihmettelisi, missä sellainen puoliväliriihi on. Jossain on myös kehysriihi. On myös aivoriihi ja ideariihi.

Budjettiriihi -sana ilmestyi suomen kieleen joskus 1960-luvulla. Erkki Lyytikäinen pohtii uudessa kirjassaan ("Sanotaan tyyliin näin" - Kirjoituksia kielen ilmiöistä, Gaudeamus) myös politiikan fraasien, kuten budjettiriihen, kepin ja porkkanan alkuperää.

Ennen vanhaan vilja puitiin ja kuivattiin riihessä. Riihenpuinti oli vuoden kierron raskaimpia töitä, kuten Lyytikäinen huomauttaa. Muutama vuosikymmen sitten myös hallituksen budjettiriihi oli todellista ja hikistä vääntöä, joka kesti useita päiviä. Tunnelma oli usein yhtä kuuma ja hikinen kuin muinaisessa riihessäkin.

Nyt jokavuotinen budjettiriihi on pelkkä näytös, joka on ohi parissa päivässä. Asiat on sovittu useimmiten etukäteen. Näistä puoliväliriihistä ja kehysriihistä on vaikeampi ottaa selvää.

Lyytikäinen pohtii kirjassaan pitkään keppi- ja porkkana -kielikuvan alkuperää. Vaikeita uudistuksia yritetään usein saada aikaan houkuttelemalla eli porkkanalla ja toisaalta uhkaamalla eli kepillä.

Suullisessa perinteessä keppi ja porkkana ovat vanha yhdistelmä, mutta kirjallisia lähteitä Lyytikäinen on löytänyt vähän ja ne ovat melko nuoria. Armoitettu sanankäyttäjä, Englannin pääministeri Winston Churchill käytti vertausta toisen maailmansodan aikana, kun mietittiin, miten Italia saataisiin irti Saksan kyljestä: "Käsittelemme italialaista aasia molemmista päistä, sekä porkkanalla että kepillä", Churchill sanoi toukokuussa 1943.

Vielä 25 vuotta sitten Lyytikäinen piti Churchilliä keppi ja porkkana -kielikuvan isänä. Nyt hän on löytänyt Churchilliä varhaisempiakin kielikuvan käyttäjiä. Varhaisin löydös on kirja-arvostelusta vuodelta 1876. Contemporary Review -lehdessä arvioitiin filosofi John Stuart Millin elämäkerta, ja arvostelija kirjoitti: "John Mill joutui alistumaan tähän keppi ja porkkana -kuriin..."

Lyytikäisen johtopäätös on se, että keppi ja porkkana -kielikuvalla on pitkä suullinen perinne, mutta kirjalliseen käyttöön se on päätynyt harvoin.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa