*

Jorma Melleri

Tällä tavalla maailma loppuu

  • Tällä tavalla maailma loppuu

Philip Teir on vasta kaksi romaania kirjoitettuaan yllättäen yksi Suomen kansainvälisimmistä kirjailijoista. Hänen ensimmäinen romaaninsa, avioliittodraama Talvisota (Otava 2014) on julkaistu Suomen ja Ruotsin lisäksi Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa, Hollannissa ja oikeudet on myyty myös Kanadaan.

Juuri julkaistusta toisesta romaanista (Tällä tavalla maailma loppuu, Otava 2017) käännöksiä on tiedossa jo ainakin englanniksi ja saksaksi. Teirin, 36, kohdalla voi puhua kansainvälisestä läpimurrosta.

Teirin uusi romaani on saanut dramaattisen nimen, joka vihjaa maailmanlopun meininkiin. Meno on kuitenkin melko arkista. Ollaan kesänvietossa Pohjanmaalla sukuhuvilassa meren rannalla. Äiti Julia kirjoittaa romaania, isä Erik saa potkut töistä, mutta ei kerro niistä perheelleen, ja 13-vuotias tytär Alice sekä 10-vuotias poika Anton kipuilevat omien ongelmiensa kanssa.

Perheen naapurissa majailee ekopessimistien yhteisö, jota johtaa karismaattinen Chris. Yhteisön ihmissuhteet ovat erikoiset ja monimuotoiset. Yhteisössä ollaan sitä mieltä, että ilmaston suhteen peli on jo menetetty eikä juuri mitään voi enää tehdä; siis odotetaan, millä tavalla maailma loppuu ja eletään kuin viimeistä päivää.

Kesän jälkeen mikään ei ole ennallaan. Avoimeksi jää, miten käy Julian ja Erikin avioliiton, miten jatkuu lasten elämä, entä ilmastonmuutos? Ja sitten se suuri kysymys, jonka esittää Anton äidilleen: näemmekö me maapallon tuhon?

Äidin mielestä lapset tuskin näkevät tuhoa, mutta suuria muutoksia kyllä. Pakolaisia tulee ja ilmasto lämpenee.

Pieniä ja suuria kysymyksiä riittää. Lopullisia vastauksia isoihin kysymyksiin on kuitenkin turha odottaa. Tunnelma on haikea. Suurten kysymysten rinnalla pieni on kaunista. Hienosti Teir kuvaa erityisesti lasten elämää, Antonin ahdistusta sekä Alicen ja naapurin Leon ensilempeä.

Kirjoja lukiessa kiinnitän huomiota alkuihin ja loppuihin. Teirin romaanin maailma alkaa ja loppuu autossa. Alussa Julia pakenee poikansa kanssa autoon suojaan rajulta ukkosmyrskyltä. Äiti toistelee, että "missään ei ole niin hyvässä turvassa kuin autossa, auton pyöräthän on tehty kumista".

Myös romaanin lopussa istutaan autossa. Julia, lapset ja Erikin veli Anders ovat kotimatkalla Helsinkiin, missä Erik jo on. Kirja päättyy läheltä piti -tilanteeseen.

Jossain Uudenkaarlepyyn jälkeen Julia lähtee ohittamaan traktoria ja huomaa liian myöhään, että vastaan on tulossa auto. Hän väistää hätäisesti, jotta ei törmäisi autoon. Säikähdyksellä selvitään ja Julia pyytelee anteeksi, mutta ajattelee, ettei todellista vaaraa ollut: "Tilanne oli näyttänyt dramaattiselta, mutta autossa he olivat olleet turvassa kaiken aikaa."

Kirjansa lopetuksella Teir jättää tulevaisuuden viisaasti auki eikä ryhdy sormi pystyssä saarnaamaan maailmanloppua. Lukijan tulkinnoille jää tilaa. Toivo elää ja matka jatkuu vaaroja väistellen.

Teir kirjoittaa eleettömästi, tekstiä on helppo lukea ja dialogi sujuu sutjakkaasti. Kirjailija pitää lukijan hyvin otteessaan alusta loppuun. Tällä tavalla maailmaa loppuu ei apokalyptisesta nimestään huolimatta jättänyt ahdistavaa jälkimakua.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Kirjoittaako Teir suomeksi vai ruotsiksi (nimen perusteella vain arvailen)?

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Teir on kotoisin Pietarsaaresta ja kirjoittaa ruotsiksi, vaikka onkin äitinsä puolelta Lappajärven Hyytisten sukua. Tämän kirjan suomensi Jaana Nikula.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Tällä tavoin maailma loppuu
ei paukahtaen vaan kitisten

T.S. Eliot: Ontot miehet (suom. Kai Mäkinen)

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Juuri näin, kasvamme hitaasti erillemme kuin vanha aviopari, maailma ja me.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Maailma syntyi erään kuuluisan teorian mukaan 'Big Bang'illä.

Em. teoriaan sopisi, että myös maailman loppu tulee poksahtaen;

'Big Bang II'. Eikö näin ole pojat, te maailmaa paljon nähneet? ;)

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #6

En haaskaa aikaani maailmankaikkeuden oletetun laajentumisnopeuden tai muiden mikro- tai makrokosmoksen mittasuhteiden kummasteluun. Minulle riittää mainiosti tämä Tellus, tämä kotimaa, tämä elämä. Liekö tehokkaampaa todellisuudesta vieraannuttajaa kuin nuo säälittävät 'Hubble-pähkäilyt' ja muut vastaavat viisastelijoitten reaalielämästä kauaksi eksyneet turhuudet.

Jumala vangitsee viisaat heidän viekkauteensa, sanotaan Sanassa. 1.Kor.3:19

Kyllä juttu on niin J-P. Vuorela, että mitä syvemmälle teorioittensa viidakkoon eriasteiset tiedemiehet upottautuvat, sen tuskallisemmin he tuntevat oman rajoittuneisuutensa, tietämättömyytensä. Rehellisimmät heistä myöntävät itsensä tyhmiksi maailmankaikkeuden mittaajina ja selittäjinä. Kuinka rehellinen sinä olet?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #7

Lue joskus toinenkin kirja. Helpottaa osallistumista kirjallisuuskeskusteluun.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #11

Harkitaan asiaa. Kunhan sinä saat ensin luettua sen ensimmäisen.

Et muuten vastannut kysymykseeni.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #12

Yuval Noah Harari määrittelee teoksessaan "Sapiens" uuden ajan alun "tietämättömyyden keksimiseksi". Keskiajan yliopistoissahan oli opittu maailmasta kaikki, minkä teologit kuvittelivat koskaan voitavan tietää.

Tieteen tehtävä on päättymätön ja siksi kiintoisa.

Se sinun ainoa kirjasi ei ole missään mielessä ensimmäinen vaan suurelta osin kopioitu aiemmilta sivilisaatioilta. Monet UT:n kiintoisat osat eivät tule edes Talmudista vaan zoroasterilaisuudesta.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #7

Sorry, tulen tähän väliin omalla kommentillani. Mainitaan Tellus. Omalla maapallollani maata sanotaan Maapalloksi. Onkohan kyse kahdesta eri planeetasta eri aurinkokunnissa?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #13

Lieneekö Ruotsissa eri planeetta, kun sitä kutsutaan Globeniksi? Aika suurelle osalle ihmiskuntaa se on Earth.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa Vastaus kommenttiin #15

On melko todennäköistä (havaintojeni mukaan varmaa), että kaikkeudessa ja aurinkokunnissa on maa-planeettoja ja maa-tyyppisiä planeettoja useita. Ja että niitä kutsutaan hieman eri nimillä. Tyypillisesti henkimaailmoillakin on omat planeettansa avaruudessa ja yksin perusaurinkokunnassa on useita kelpo planeettoja Maapallon lisäksi kuten Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Monet pienemmätkin planeetat saattavat kelvata monille jopa human being -olennoille.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #7

Hmmm... On sellaisiakin näkemyksiä että maapallo on vain pesä, josta lähdetään viellä joskus lentoon. Järkeväähän se olisi jo sinänsä, kun jos vaikka aurinko sattuisi alkamaan röyhtäilemään, tai isoja kiviä satamaan. Molemmat muuten tapahtuvat taas jossain vaiheessa. Supertulivuorista ja ydinsodista ei tässä sen enempää viitsi alkaa. Pesämme on myös jo varsin sotkettu, että mahdollisesti aivan ylikansoitettu, jotta ei täällä ainakaan nykymenolla kovin pitkään porskutella. Tulevat sukupolvet odottavat vuoroaan, he kiittävät mahdollisuuksista muuallakin. "Hubble pähkäilyt" ovat avartaneet valtavasti näkemystämme ympäristöstämme, mitä kumman vikaa sellaisessa toiminnassa voisi olla, en ihan käsitä ;D

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Tosiaankin , jotkut näyttävät uskovan, että kun tämän planeetan varannot on kulutettu loppuun voidaan siirtyä seuraavalle tähdelle. Äskenhän kerrottiin löytyneen oikein roppakaupalla elämän mahdollistavia planeettoja.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #17

Liekö se sitten uskon asia, ehkä. Jos tekniikkaa ja moraalia piisaa, voimme päästä paljon pidemmälle kuin edes kuvitella voidaan. Lähinnä homma lienee tahdonasia. Nyt ei ole vielä muuton aika, ehkä jo vuonna 3000, ja hyvä on ihmisen perustutkimusta tehdä. Ne syntymättömät kiittää jos ei muut ;)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #19

Onhan degeneraatio vähintään yhtä uskottava kuin loputon tekninen kehityskin.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #21

Kysymys lienee siitä, kumpii ehtii ensin. Hiipuminen vai elpyminen. Asemäärärahojen sijoittaminen tutkimukseen ratkaisisi asian ihmiskunnan eduksi. Mutta planeetanlaajuinen yhteinen näkemys ja tahto puuttuu. Ihmiskunta elää apatiassa, kohtaloaan odotellen. Melko outoa sinänsä, mutta johtuu tietenkin paskamaisesta historiasta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #26

Ei ihmiskunta määrää aserahojen sijoittamisesta ja tuskin niiden sijoittaminen avaruusteknologiaan auttaisi järkevän ratkaisun löytämiseksi. Globaali kilpailu ei edistä mitään yhteisen näkemyksen muodostumista. Kyllähän jotkut yrittävät panna hanttiinkin.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #16

Avaruustutkimukseen on kaiken kaikkiaan käytetty suunnattomat määrät inhimillistä pääomaa, planeettamme luonnonvaroja ym. arvokasta. Siihen tehdään kiihtyvään tahtiin jättimäisiä investointeja. Silti koko ruljanssi luo koko ajan uusia ja turhia kysymyksiä enemmän kuin antaa varmoja vastauksia oikein mihinkään.

On aiheellista kysyä; missä ovat tuon 'mustan aukon' konkreettiset saavutukset, sen nettohyödyt ihmiskunnan kannalta? Moniko nälkäinen on saanut avaruudesta syötävää tai juotavaa? Moniko on tullut avaruustutkimuksen kautta onnelliseksi tai edes terveeksi?

Totta kai em. kysymyksen asettelu on "kaiken maailman tieteilijöiden ja dosenttien" mielestä naiivi. Tosiasiassa se on mitä aiheellisin - ja kiusallisin; sen tietävät tieteilijät itsekin ollessaan rehellisiä. Tällainen näkemys lienee kovasti vastoin Jari Rajalan ihanteita, mutta revitään nyt tästä. ;)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #20

Haukut täysin väärää tahoa, ja ympäristön perustutkimuksesta on takuulla suuri hyöty, eniten vielä syntymättömille. Sotateollisuus, sen se pitäisi olla tuollaisen kritiikikkisi kohde. Noin tuhatkertainen varojen syöjä verrattuna avaruustutkimukseen, lopputuotteina vain kuolemaa, ehkä koko lajin, tai planeetan. En nyt tajua asennettasi, ja sillä sipuli, eipä mulla muuta ;)

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #22

Ympäristöä on hyvä tutkia, siis meitä ympäröivää luontoa kuin myös planeettamme luonnonvaroja sekä niiden järkevää käyttöä. Olet oikeassa, sotateollisuus tuottaa kuolemaa ja kärsimystä, se on selvä.

Mutta mitään todellista järkeä ei ole mennä avaruuteen ongelmia ratkomaan.
Sieltä ei ratkaisuja löydy meidän sukupolveamme auttamaan yhtään missään.

Sanotaan, että toivossa on hyvä elää. Toivoa pitää ihmisillä olla. Kunhan se ainoa toivo - 'spes nostra unica' - ei perustu pakokauhuiseen "avaruudesta-uusi-koti" utopiaan.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #23

No ei varmastikaan avaruudesta löydy meidän sukupolvelle vielä kovin suurta hyötyä, mutta on ounasteltavissa että tulevaisuudessa asia on täysin toisin. Miettii vaikka asteroidien louhimista, jotka kappaleet ovat aivan hirmuisen arvokkaita moninaisine metalleineen. Ei tässä mitään pakokauhua utopiosta ole, enemmin huolettaa maailman tai ihan suomen nykytila, joka on lievästikin sanoen jokseenkin melko psygedeelinen :@

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #24

Niin, maailma syöksyy vauhdilla kohti seuraavaa (viimeistä?) sekasortoaan. Apua tuskin ajoissa saadaan asteroidien louhimisesta.. Sen sijaan dessvärre joku voi muiden katastrofipelkojensa ohella pelätä sitä, että arvaamaton iso asteroidi vielä iskeytyy maapallomme kuorta louhimaan.

Mutta summa summarum, pidetään toivoa paremmasta yllä, vaikka ei se helppoa ole tällä moneen kertaan runnellulla planeetalla. Kiitos Sinulle keskustelusta!

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala Vastaus kommenttiin #25

Kiitos kun pääsimme jo jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen :) Ps. Kohtalomme on käsissämme, mutta kova homma se on, luovuttaminen ei sitten niinkään :)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #24

Just,joo voi löytyä lisää "hyödynnettävää". Jätteitä on jo ehditty avaruuteenkin sirotella melkoiset määrät.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #5

Maailmanloppu on pitkä prosessi, todennäköisesti satojen vuosien kitumista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #8

Maailmalla tarkoitan nimenomaan tätä Tellusta, se riittää minun näkökentäksi, en ole tähtitietäilijä.

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Maailmanloppu vaikuttaa suomalaiselta mielenmaisemalta. Suomalainen voi paremmin, kun tietää maailman loppuvan. Kokemusta?

On sille vaihtoehtokin: elämä ja elämän jatkuminen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Voin paremmin kun en usko henkilökohtaisen elämäni jatkuvan loputtomiin.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Lapsissa kyllä elämäsi jatkuu jne, ja ajatuslapsissakin jo melko pitkälle... Se sama tyyppihän täällä vain seikkailee kun kauan sitten puusta putos, mitä nyt nimet vaan vaihtuu ovissa ja maileissa. Elämä on erittäin harvojen lottovoitto, suurin osa ei synny koskaan. Syntymättömiä on muuten paljon enemmän kuin kuolleita. Ja syntymättömät eivät saa edes kuolla ;D

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kuinkahan moni on kysynyt: Äiti, miksi sinä minut synnytit?

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Tottakai pitää mennä tähtiin, se on ainoa keino lajin säilyttämiseksi.

Nyt pitäisi kolonisoida Mars mahdollisimman nopeasti, luontokin voi tuhota maapallon elämän milloin tahansa.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Lajin säilymisen ym. etäisempien uhkien sekä Marsiin paon ohella Pekan ja Jari-Pekan kannattaa miettiä myös omaa suojautumistaan, omaa yksilöllistä pelastumistaan.

Muuten; Al Gore on kunnon kaveri, selvästi Hillarya ja Donaldia uskottavampi. :)

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset