Jorma Melleri

Ihmeellisiä ihmiskohtaloita

  • Ihmeellisiä ihmiskohtaloita

Isäni kuului siihen vuonna 1917 syntyneeseen ensimmäiseen ikäluokkaan, joka kasvoi alusta asti itsenäisessä Suomessa. Hän syntyi 5.12. sata vuotta sitten, siis päivää ennen kuin Suomi julistautui itsenäiseksi.

Sata vuotta sitten syntyneet miehet viettivät parhaat nuoruusvuotensa sodassa. Isältänikin sotahommissa vierähti lähes viisi vuotta; ensin talvisodan aikana Terijoen Kellomäellä, sitten jatkosodassa, viime vaiheessa esikuntavääpelinä Korialla, mistä kotiutui marraskuussa 1944.

Joulunpyhinä silmäilin netistä Erillisen Pioneerikomppanian talvisodan aikaisia sotapäiväkirjoja. Ne oli kirjoittanut isäni. Päiväkirjat ovat mielenkiintoista luettavaa ja ne ovat arvokkaita dokumentteja historiantutkijoille.

Samaan aikaan luin kirjaa, joka kertoo 25:n vuonna 1917 syntyneen suomalaisen elämäntarinan (Arto Teronen - Jouko Vuolle: Syntymälahjana Suomi - Itsenäisyyden lapsia, Kirjapaja 2016). Mukana on monipuolinen joukko eri alojen vaikuttajia: poliitikkoja, kirjailijoita, näyttelijöitä, muusikkoja, urheilijoita, sotasankareita.

Silmiinpistävän moni kirjan henkilöistä aloitti elämänsä vaatimattomissa oloissa. Kehnoista lähtökohdista huolimatta he rakensivat hyvinvointivaltion, joka on maailman kärkeä monilla mittareilla.

Erikoinen on esimerkiksi Evijärvellä syntyneen Arvo Hautalan (1917-1985) elämäntarina. Hän syntyi Sofia ja Aleksi Hautalan seitsemäntenä lapsena savusaunassa, lähti 16-vuotiaana Evijärveltä, päätyi monien vaiheiden jälkeen Helsinkiin Arabian tehtaiden lakkokenraaliksi, SAK:n toiseksi puheenjohtajaksi ja Kekkosen runnaaman hätätilahallituksen asuntoministeriksi. Hautala oli kommunisti, jota arvostettiin yli puoluerajojen.

Teronen ja Vuolle ovat kelpuuttaneet kirjaansa vain viisi naista. Yksi heistä on vuoden 1938 Miss Eurooppa Sirkka Salonen (1917-1975). Hänellä oli vahvat siteet Etelä-Pohjanmaalle, Peräseinäjoelle, missä hän eli lapsuutensa. Salonen vietti levotonta "kulkurikissan" elämää eri puolilla Eurooppaa, opiskeli Tukholmassa kielten maisteriksi, mutta päätyi lopulta vanhainkodin hoitajaksi.

Satavuotias Suomi on täynnä paradokseja ja ihmeellisiä ihmiskohtaloita. Yksi merkillisimmistä on Mannerheimin tarina. Kuka olisi 1917 arvannut, millainen merkkimies hänestä tulee?

Mannerheim saapui vasta loppuvuodesta 1917 Venäjältä Suomeen, hän oli keisarillisen armeijan upseeri ilman keisarillista armeijaa - potkut saanut eläkeläinen, joka lähetteli kavereilleen kirjeitä ja kyseli töitä. Mannerheim oli maahanmuuttaja, joka puhui viittä kieltä ja niistä huonoimmin suomea.

Toinen tarina onkin sitten se, miten Mannerheim, nuori hulttio, kapusi lopulta kansakunnan kaapin päälle yhdeksi arvostetuimmista suomalaisista.

Teronen ja Vuolle ovat keksineet hyvän konseptin, jolla he ahkeroivat kirjoja. Heidän lajinsa ovat henkilökuvat tunnetuista suomalaisista. Urheilutoimittajakaksikko teki ensin radioon Kiveen hakatut -sarjaa, jossa he mestariurheilijoiden hautojen äärellä muistelevat aikansa suuruuksia. Radiosarjan pohjalta on jalostunut useita kirjoja.

Teronen ja Vuolle eivät ole mitään häikäiseviä tyyliniekkoja, mutta he tekevät perusteelliset taustatyöt ja haastattelut, joiden pohjalta syntyy helppolukuisia henkilökuvia. Kyllä niitä aikansa kuluksi ihan mielellään lukee.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Ne radiojutut Teronen ja Vuolle on parasta, non niinko ihan ommaa sarjaansa ja se ystävällinen ja kohtelias tapa puhua Kiveen hakatuista ja keskenäänki, aivan ihania kuunnella!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiveen hakatut on ollut kiinnostavaa kuultavaa, joten hienoa, että jatkuu.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Kiveen hakatut -sarja jatkuu näköjään yhä radiossa: http://areena.yle.fi/1-1582377

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Mitä vanhemmaksi itse tulee sitä hämillisempi on huomio, miten lyhyt itsenäisyyden aika onkaan.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Suomi on kuitenkin ollut Suomi, vaikka vieraat vallatkin ovat komentoa pitäneet. Meistä ei tullut ruotsalaisa eikä venäläisiä, vaan maa säilyi ja säilyy varmasti EU:n määrätessä joistakin asioista omana erityislaatuisena itsenään. Kunhan emme liikaa antaisi periksi omien traditioidemme hylkäämiselle vain sen perusteella, että muualta tänne tulee uutta väkeä.

Juuso Hämäläinen

Mannerheim ei nyt mikään nuori hulttio ollut. Hän ei vain pilkuntarkasti noudattanut sääntöjä. Hyvää johtajaa ja merkkihenkilöä ei koskaan synnykään pilkunnussijoista ja lakiuskovaisista. Heistä on vain toisten tekemien määräysten toimeenpanijoiksi. Natsien Saksa oli tyyppiesimerkki sokean pelokkaan lainkuuliaisuuden ja tottelevaisuuden seurauksista.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eikä Mannerheimin kovin kauaa tarvinnut niitä töitä etsiskellä, kun hänet jo tammikuussa nimitettiin Valkoisen armeijan johtoon.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Nuori hulttio on Teemu Keskisarjan Mannerheimista kirjoittaman uutuuskirjan nimi. Mainio kirja!

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Sain lopulta käsiini isäni (s. 1914, k. 2005)lyhyen dokumentin kokemuksistaan sotavuosilta.

Isäni oli menettänyt 4/1938 puolisonsa, joka kuoli synnytykseen. Poika jäi eloon ja joutui monien perheiden hoivaamaksi.

Äitini tavattuaan, v. 1939, isäni kutsuttiin 10/1939 ylimääräiseen kertausharjoitukseen.

Jalkaväkirykmentin 35. I.P. järjestäytyminen tapahtui Savonlinnan lyseolla.

Isäni sai tuolloin tehtävän konekivääriampujana.

Keväällä, kun 1942 isäni pääsi lomalle, hänen 3 -vuotias poikansa ei tuntenut isäänsä. Ehkä vähän muisteli todetessaan, 'jiä meille yöks'!

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Hiukan on yhtymäkohtia oman isäni kohtaloon. Hän syntyi 1902. Hän oli laivastossa kymmenen vuotta. Hän sai maista töitä, mutta 1940 menetti ensimmäisen vaimonsa ja hänelle jäi 1931 syntynyt veljeni huollettavaksi. Kun sota jatkui, poika joutui sukulaisten hoitoon. Isäni merisotilaaksi, Väinämöiselle, torpedoveneisiin jne. 1943 hän kihlasi äitini. Ovat nämä mennen polven miehet olleet vahvoja tai ainakin osa, selvisivät jopa ilman isompia näkyviä traumoja, eivätkä kovasti sodasta jälkeenpäin puhuneet perheensä keskuudessa.

Eilen toki fb:ssä yksi pohjalainen sukulainen laittoi tiedokseni kirjan: Ville Kivimäen Murtuneet Mielet. Kirja on osa historiaamme vuosilta 1939-1945. Hyvin karu kertomus kuinka mielensä murtaneita kohdeltiin, siinä kellarit jäi toiseksi. Lähiympäristössä oli puussa tai kuusen alla nukkuivia, vuosienkin jälkeen pelokkaita miehiä. Eikä heitä hyväksytty sotainvalideiksi olivat hyljeksittyjä ihmisiä yhteiskunnan taholta. Etelä-Pohjalaisessa kyläyhteisössä kylläkin olivat osa kokonaisuutta.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Perheilleen, sodassa käydyistä kokemuksista, ei puhuttu. Miehet kävivät kokemuksiaan vertaisryhmissään.

Kun nyt mietin, miksi eivät puhuneet, tulee mieleen, että heitä saatettiin kieltää puhumasta. Lojaaleja kun ovat kielloille olleet.

Kun itse tein tutkimusta sodassa selviytyneiden mentaalisesta selviytymisestä, tuli jo silloin mieleen, että jotain mystistä tässä täytyy olla.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Konekivääriampujan mallia 1939" elinaikaennuste sotatoimien alettua lienee laskettu korkeintaan viikoissa, taistelutilanteessa se saattoi olla vain minuutteja, tilanteen mukaan ehkä sekunteja.

Myös minun isäni on (suomalaisten SS-vapaaehtoisten matrikkelin mukaan) ollut kk-ampuja. Vihollinen yritti tietysti surmata hänet, mutta osui "vain" vasempaan olkavarteen. Siihen päättyivät isäni rintamataistelut, mutta henki ja jopa käsi säästyivät. No joo, kukahan tätäkin tekstiä kirjoittelisi jos osuma olisi ollut kuolettava...

"Ei sodassa kaikki kuole, vaan siviilissä kyllä", mietitään kaskukirjassa Nauru sodalle. Hieno teos kaikin puolin, tieto-osuuksineen ja Erkki Tantun piirtämine kuvineen.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ei sodassa kaikki kuole, vaan siviilissä kyllä"

Kyllä minä tunnen siviilin puoleltakin satoja ihmisiä, jotka eivät ole kuolleet. Miten voisi todistaa, että he tulevat kuolemaan?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #13

Yllättävä kysymys! Voisiko keskuudessamme 7 miljardin ihmisen populaatiossa todellakin elellä joku kuolematon, jonka elämä jatkuu ei vain sataa tai kahtasataa vuotta, vaan äärettömyyksiin? En aio ottaa todistustaakkaa kantaakseni suuntaan enkä toiseen.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri Vastaus kommenttiin #14

Nyt, jos koskaan, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #14

Joka tapauksessa on varmaa, että kaikki eivät kuole siviilissä, sillä osa heistä voi myös kuolla tulevissa sodissa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset