Jorma Melleri

Filosofit ja huonot naiset

  • Filosofit ja huonot naiset

Professori Timo Airaksinen kirjoittaa, että ennen filosofiaksi kutsuttiin kaikenlaista juttua ja filosofian nimissä sai puhua melkein mitä vain (Timo Airaksinen: Sinivalkoinen kirja - Menneisyyden Suomi tulevaisuudessa, Arktinen Banaani 2016). "Ajattelen, että filosofia on kuin huono nainen, joka makaa rahasta kenen kanssa vain."

Airaksinen lataa uuden kirjansa lukijalle kovat odotukset. Hän haukkuu ensin "suuren johtajan" Jorma Ollilan taannoisen maabrändiraportin, naureskelee sitten Pekka Himasen 700 000:n euron raportille, poliitikoille yleensä ja Jyrki Kataiselle erikseen. Lukija olettaa, että Airaksisella on takataskussaan järeää tekstiä Suomen tulevaisuudesta.

Odotukset ovat korkealla myös siksi, että Airaksinen kertoo filosofiakseen haavikkomaisen kyynisen realismin ja tekstinsä tavoitteeksi kirjallis-kulttuurisen sävyn.

Mahalasku on melkoinen, kun lukiessa paljastuu, että teksti onkin melko tavanomaista poliitikkopuhetta: "Nyt on ennakkoluulottomasti kokeiltava kaikkea uutta. Ikkunat maailmalle on pidettävä auki." Onko joku eri mieltä?

Airaksinen syyttää Ollilan raporttia liian raskaaksi. Vastapainoksi hän esittää oman kevytversionsa, jota hän kutsuu minimaaliseksi Suomi-utopiaksi.

Airaksisen kuuden kohdan ohjelma tärkeysjärjestyksessä: 1. Koulutus luovuuteen, 2. järkevästi mitoitettu, uskottava maanpuolustus, 3. tehokas talouselämä, 4. toimiva hyvinvointivaltio, 5. korruptoitumaton virkamiehistö, 6. demokraattinen, tasa-arvoinen politiikka.

Lista on niin yleisellä tasolla, ettei siitä voi oikein olla eri mieltä. Järjestys on makuasia. Eivätköhän Airaksisen väheksymät poliitikotkin voi allekirjoittaa teesit laidasta laitaan.

Airaksinen on sitä mieltä, että on niin helppoa olla poliitikko, kun saa puhua mitä vain ja kaikki hukkuu taustahälyyn. Samaan taustahälyyn hukkuvat viisaustieteen edustajatkin.

Filosofit ovat lähes tyystin kadonneet julkisesta keskustelusta. Takavuosina he olivat suuria guruja, joilta kysyttiin mielipidettä kaikenmaailman asioista. Missä on Esa Saarinen, minne katosi Pekka Himanen?

Onneksi meillä on sentään Timo Airaksinen, eläkkeellä oleva käytännöllisen filosofian professori, joka jaksaa vielä kirjoittaa kirjojakin, vaikka hänen entinen kustantajansa Otava pilkkasi, että "kirjojasi lukevat vain yli-intellektuaaliset naiset".

Parhaimmillaan Airaksinen on erinomainen kirjoittaja, mutta jos on hyvä kirjoittamaan onnellisuudesta ei ole välttämättä hyvä antamaan vastauksia talouden ja politiikan suuriin kysymyksiin.

Hyvät kysymykset ovat parempia kuin huonot vastaukset.

P.S. Joku kustantajan edustaja olisi voinut lukea ainakin ensimmäiset 30 sivua, jossa Airaksinen taustoittaa monisanaisesti kirjaansa. Siinä selitetään samoja asioita kiusallisesti moneen kertaan. Olisi kannattanut lyhentää selitykset ja mennä suoraan asiaan. Luin kirjan sähkökirjana.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

'Filosofit . . . nuo aikansa tyhjäntoimittajat!'

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Filosofit tyyliin Esa Saarinen ja Pekka Himanen myivät sielunsa konsulttibisneksen alttarille. He lankesivat samaan kategoriaan Jari Sarasvuon Trainer´s Housin kanssa ja (Gott sei Dank) tuontyylinen rahastukseen perustuva konsulttibisnes, jota joskus olen luonnehtinut nykyajan kuninkaiden (=yritysjohtajien) hovinarri-ilmiöksi, lienee matkalla alaspäin aika rajusti.

Käyttäjän sirkkulinnea kuva
sirkku pitkanen

Joo jotakin kapinallista ja sopimatonta pitäisi nyt filosofoida, mistä oikein nousisi kotkotus. Harmi huono nainen ei kelpaa filosofiksi tämmöiseen tärkeään puuhaan vaikka varmasti keksisi ihan hurjimmat visiot tuosta vaan. Suomi neitohan ei ole huono nainen valtiona,vaikka onkin rahan mahdin edessä ylpeytensä nielevää sorttia nykyään.
Lapsetkin keksisivät uusia visioita jos annettaisiin tilaisuus.
Mutta kuka julkaisisi lasten Sinivalkoisen kirjan.
On sanontoja joissa kerrotaan keiden suusta kuulee totuuden, mutta eivät ne kelpaa. Totuushan on uskonasia jos faktoja ei ymmärretä oikein.

Varmaan Suomen tulevaisuus tuo tullessaan kaikenlaista ikävää, joten miksi ottaa vastaan mitään ikävää suosiolla. Kannattaisi tehdä ihan outoja päätöksiä kun asiantuntijoiden päätökset johtavat enenevissä määrin kaikkien talouden rattaiden jumiutumiseen. Työtä pitäisi saada tehdä niin paljon kuin tykkää ilman että veroprosentti nousisi yhtään osinkoveroa suuremmaksi. Juu, ja EU:sta pitäisi erota ja alkaa oman liittouman kehittely. Voisimme liittoutua vaikka Naurusaarten, Japanin ja Skotlannin kanssa. Sitten kun Skotlanti itsenäistyy. Liittoudutaan kultturellisti, kuka sotaa kaipaa. Skotlannissa on hyviä kirjailijoita, Naurusaarilla nauretaan ja Japanilaiset ovat viehättäviä.
Muitakin outoja päätöksiä voitaisiin tehdä. Ilmoitettaisiin Venäjälle että heidän kanssaan emme tykkää tapella ja keksittäisiin ennemmin muuta tekemistä keskenämme, vaikka yhteisprojekteja älymystön kesken eikä poliitikkojen (jotka sotkee kaiken).

Kyllä niitä outoja juttuja keksisi tässä enemmänkin, mutta kun nyt en kuulu siihin filosofien aateliin niin olkoon.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset