*

Jorma Melleri

Tohtori Keijo Alhon tapaus

  • Tohtori Keijo Alhon tapaus

Esikoiskirjailija Linnea Alho on kirjoittanut vaikuttavan romaanin (Todistaja, WSOY 2016) omaa perhettään järisyttäneestä tapahtumasta, joka kuohutti koko Suomea 1950-luvulla.

Suomen Pankin osastopäällikkö, valtiotieteen tohtori Keijo Alho (1907-1994) ampui kotonaan häntä rauhoittelemaan tulleen poliisin ja haavoitti toista 11. marraskuuta 1954. Keijo oli Linnean isoisä.

Anne Alhoa, kirjailijan alter egoa, tapaus ei ole jättänyt rauhaan: "Luoti lentää yhä ilmassa. Minun ajanlaskussani se ei ole pysähtynyt vieläkään. Luoti on aurinko ja minä sen kiertolainen."

Kirjassa on kolme päähenkilöä, joiden kautta tarina kerrotaan: Keijo Alho, ammuttu poliisi Helmer, jonka ääni kuuluu rajan takaa, sekä Anne Alho, Keijon vuonna 1982 syntynyt lapsenlapsi.

Kirja alkaa dramaattisella kuvauksella, miten Neuvostoliiton miehitystä pelkäävä ja varjostajia kaikkialla näkevä Alho menee sisäministeri Väinö Leskisen luokse varoittamaan tilanteesta. Leskinen rauhoittelee Alhoa ja kehottaa häntä menemään kotiin lepäämään.

Pistoolia vilautellut ja ihmisiä säikytellyt Alho lähtee ministeriöstä sekavassa tilassa. Leskinen lähettää poliisit Alhon kotiin. Tarkoitus on tehdä Alho vaarattomaksi ja viedä sairaalaan. Psykoosissa ollut Alho ampuu poliisin.

Sotien jälkeen poliittinen ilmapiiri oli 1950-luvulla yhä jännittynyt, jopa vainoharhainen. Salaisia operaatioita suunniteltiin ja toteutettiin. Alho oli yksi niistä, jotka vastustivat intohimoisesti Kekkosta ja kommunisteja.

Alho oli yhteiskunnan tukipylväitä: hän oli ollut kokoomuksen talouspoliittisen neuvottelukunnan puheenjohtaja ja kerran kansanedustajaehdokkaanakin.

Perustettiin säätiö, joka sai nimen Suomalaisen yhteiskunnan tuki (SYT). Alho oli aktiivinen puuhamies ja hän piti itseään itseoikeutettuna säätiön puheenjohtajana, mutta aie kariutui L.A. Puntilan neuvosta.

Taustalla oli pääministeri Urho Kekkosen puuttuminen asiaan. Kirjan Keijo Alho käy kuumana: "Mitä tekee eräs herra Kiharapää, Urho Kaleva Kekkonen? Oman etunsa tähden veljeilee kotikommunistien ja KGB:n miesten kanssa. Myy meidät ilmaiseksi, jotta saisi itse palan makeinta siivua."

Kun kahden rintaman välissä taiteillut Puntila neuvoi, ettei välejä Kekkoseen kannata kokonaan katkaista, "Keijon kainalot alkavat taas hikoilla hallitsemattomasti. Ei ole unohtanut että Puntilan neuvosta luopui säätiön puheenjohtajuudesta vaikka se olisi kuulunut hänelle."

Alho perusti Kekkosen presidenttitietä katkaisemaan toisen ryhmän, Kerho 56:n eli Kerho Ukkosen, johon hän keräsi väkeä eri puolueista. Puntilaa ei otettu mukaan.

Linnea Alho on kirjoittanut kypsän esikoisromaanin. Hän onnistuu kuvaamaan 1950-luvun vainoharhaista poliittista ilmapiiriä niin hyvin kuin se ylipäätään kirjallisin keinoin on mahdollista.

Jos Todistajasta hakee heikkouksia, ne liittyvät poliisi Helmerin ja Anne Alhon osuuksiin. Helmerin tuonpuoleiset aatokset ja Annen opiskeluaikaiset sekoilut jäävät irrallisiksi ja valjuiksi Keijo Alhon vahvan ja traagisen tarinan rinnalla.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset