*

Jorma Melleri

Erotiikkaa Antti Hyryn tapaan

  • Erotiikkaa Antti Hyryn tapaan

Professori (emeritus) Aarne Kinnunen, 86, on lukenut yli 50 vuotta Antti Hyryn, 84, kirjoja. Helpolla hän ei ole päässyt. Kinnusen kokemuksen mukaan vaatii viisi vuotta yhtäjaksoista ja täysipäiväistä työtä päästä kirjailijan tuotannon ytimeen.

Ennen kuin Kinnunen pääsi ytimeen, hän tuskaili: "Eikö hän muuta tee kuin kuvailee arkisia asioita, kävelyä pihassa, metsässä, tai tiellä, autoretkiä, tavallista puhetta."

Kinnusen pitkäjänteisen työn tuloksena syntyi perusteellinen selvitys Hyryn tuotannosta (Aarne Kinnunen: Horror vacui - Antti Hyryn proosasta, lyyrisestä ja dramaattisesta, Siltala 2015).

Horror vacui tarkoittaa tyhjyyden kammoa, joka on Kinnusen mielestä avain Hyryn teksteihin. Tyhjä on täytettävä, ja sen Hyry tekee pikkutarkoilla kuvauksillaan arkisista asioista.

Hyryn maailmassa ei kiihdytä eikä kiroilla, ei räyhätä, ei murhata eikä ajeta takaa, ei ole rohkeita seksikohtauksia. Kaikki on mitä tavallisinta, tuttua ja turvallista. Usein rakennetaan, joskus aittaa, toisinaan uunia. Rakentaminen antaa toivon.

Monet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että erotiikka loistaa poissaolollaan Hyryn kirjoista. Kinnunen on toista mieltä. Hän on löytänyt sekä humoristisen että eroottisen Antti Hyryn.

Poika tarkkailee naisia kirjassa Isä ja poika: "Katsoin kirkkoherran rouvaa pöydän päässä ja sitten naislääkäriä, ja mietin itsekseni, että jos minun noista pitäisi ottaa jompi kumpi, niin ottaisin vaalean naislääkärin, jonka tukka oli kihara ja tasattu niskan kohdalta ja korvien alapuolelta. Hän kyllä tuntui viralliselta ja huolestuneelta, mutta kuitenkin myötämieliseltä."

Kevättä ja syksyä -romaanissa Niilo joutui parantolaan. Naishoitaja tulee mittaamaan kuumetta potilailta: "Hän ravisti mittaria ja antoi Niilolle. Niilo näki hoitajan lyhyen hihan suusta puvun alla olevaa ihoa ja hän koetti katsoa niin kauas kuin mahdollista."

Näitä Kinnusen esittelemiä "eroottisia" esimerkkejä voi tietenkin pitää vitseinä, jos haluaa, mutta ne kuvaavat hyvin kirjailijan ominaislaatua. Hyry ei selittele. Hän osaa vähällä sanomisen taidon. Hänellä on kielikorva, joka ohjaa kirjoittamaan niin täydellisiä lauseita kuin suomen kielellä on mahdollista kirjoittaa.

Hyry on klassikko ja erikoistapaus sekä eroottisella rintamalla että muutenkin. Uskovainen mies ei viljele asiattomuuksia eikä liioittele. Vauhdikasta toimintaa haluavat pitkästyvät Hyryn seurassa alta aikayksikön.

Hyryn maailma on tervehenkinen ja puhdas. Runoilija Eeva-Liisa Manner kirjoitti vuonna 1983 Aamulehdessä ihastuneena: "Tulee hyvä olo kun lukee Hyryä, on kuin makaisi puhtaaksi pestyssä pirtissä palttinalakanoiden välissä."

Eikö olekin mielenkiintoista, että monella tavalla vanhoillinen Antti Hyry lienee viimeinen elossa oleva 1950-luvulla aloittanut modernisti. Suojeltava kirjallinen monumentti!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tulihan sitä nuorempana Hyryä luettua, mutta sitten huomasin että ei siitä kuole, vaikka lukisi jotain muuta välillä.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Tunnustan, että nuorena miehenä Hyryn kirjat jäivät usein kesken. Täytynee kokeilla, miten kävisi nyt.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Olen lukenut Uunin ja totesin, että kirjan anti oli otsikon mukainen. Siinä kerrottiin uunin rakentamisesta. Voin suositella kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet lukemaan 400 sivua uunin rakentamisesta.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Onnittelut Uunin lukemisesta alusta loppuun. Siihen ei joka poika pysty!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Varhaisin kosketukseni Antti Hyryyn – ja samalla eräs elämäni peruskokemuksista on tämä:

On talvi-lauantai, vuosi taitaa olla 1965, niin uskon: viimeinen koulutunti. Laulamme viikon päätteeksi virren ja menemme ulos, aurinko paistaa. Minä hiihdän, yksin koulun takaa tien yli, ja sen kiven ohi, mihin siskoni kuoli 3 v. sitten, sinisen metsän halki ja laskettelen hankikantoa pitkin metsänlaidasta kotiin, kimmeltää. Laitan sukset pystyyn hankeen ja sauvat niiden viereen ja menen sisälle tupaan. Se tuoksu, äiti on siivonnut ja leiponut, hän antaa uuninlämpimän pullan ja kaataa maitoa lasiin. Minä istun valoa tulvivan tuvan pöydän ääressä, radiossa Tuomas Anhava lukee Antti Hyryn Alakoulua. Äitikin hellittää ja istuu hetkeksi viereeni penkille. Kuuntelemme yhdessä.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Hieno tarina, kiitos siitä. Ihan kuin Hyryn kynästä.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Miten Antti Hyryn ja Kalle Päätalon kirjailijanlaadut poikkeavat toisistaan? Eikö Päätalo kuitenkin ole yksityiskohdista jaarittelun mestarismies?

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Hyry kirjoitti paljon lyhyttä proosaa, novelleja yms. kun taas Päätalo veteli lavealla pensselillä pitkää proosaa. Molemmat ovat yksityiskohtien miehiä.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset