Jorma Melleri

Onnellisuudesta

  • Onnellisuudesta

Kun kirjan nimi on Onnellisuudesta (Tommi Melender: Onnellisuudesta - Esseitä WSOY 2016), olettaa tietysti, että kyseessä on jonkin sortin onnellisuusopas. Sen kirjailija kiistää ja lisää, ettei hänen kirjansa lukeminen auta ketään saamaan lisää rahaa, ystäviä ja vaikutusvaltaa.

Melender latistaa suuria sanoja odottavat: "Onnellisuuteen pätee sama kuin rakkauteen: jos siitä yrittää sanoa jotain tyhjentävää, syntyy vain latteuksia." Niinpä Melender kirjoittaa myös asian vierestä, muustakin kuin onnellisuudesta. Esseet etenevät oikkujensa mukaan.

Melender kulkee ansiokkaasti maailman ensimmäisen esseistin, Montaignen jalanjäljillä. Kirjan nimikin on kuin Montaignen kynästä. Eiköhän Montaignekin kirjoittanut onnellisuudesta 1500-luvulla.

Melender on kuin köyhän miehen Montaigne, kaikella kunnioituksella sanottuna. Hän on myös harvinainen tapaus. Ei Suomessa kovin monta esseekokoelmaa vuodessa julkaista, mikä on valitettavaa.

Kirjassa on kolme päälukua, talous, kulttuuri ja urheilu. Ne ovat luontevia Melenderille, joka on taloustoimittaja, kirjallinen älykkö, jääkiekkofanaatikko ja jalkapallohullu.

Melender kirjoittaa paljon itsestään. Se kuuluu esseiden luonteeseen. Ei Melender mitään suuria paljastuksia kuitenkaan tee. Kontrolli on päällä koko ajan. Sen verran hän kuitenkin kertoo inhimillisistä heikkouksistaankin, jotta uskottavuus säilyy ja lukijan mielenkiinto pysyy vireillä.

Melender ihmettelee positiivisuuden apostoleita ja kammoaa positiivisuuden kulttia, joka henkilöityy Alexander Stubbiin. Kun kaikki käännetään myönteiseksi, syntyy outoja tilanteita.

Julmaa optimismia Melender kavahtaa. Esimerkkinä hän mainitsee psykologi Ilona Rauhalan lehtilausunnon, jonka mukaan negatiiviset ihmiset pitäisi potkia pois työpaikoilta, koska he levittävät huonoa ilmapiiriä. Negatiivista ajattelua positiivisuuden päivänsäteeltä, Melender huomauttaa.

Ranskalainen Flaubert on Melenderille läheinen kirjailija. Eikä Flaubert ollut mikään päivänsäde. Hän oli sitä mieltä, että kolme onnen edellytystä ovat typeryys, itsekkyys ja hyvä terveys, mutta "ilman typeryyttä kahdesta muustakaan ei ole iloa".

Melender tunnustautuu melankoliseksi, siis vähän surumieliseksi mieheksi, joka on näihin päiviin asti pysynyt onnellisella tavalla onnettomana tai onnettomalla tavalla onnellisena.

Hän tiivistää filosofiansa: "Rakastan elämää, valoineen ja varjoineen, aivan liikaa että haluaisin olla pelkästään onnellinen." Onni syntyy, jos on syntyäkseen, tavallisista arjen asioista, koiran ulkoiluttamisesta, kirjoittamisesta.

Sama idea lienee ollut sillä entisellä tytöllä, jonka neuvo oli ytimekäs: Anna Onnin tulla ja tunnin olla. Jouko Turkka taas on ollut sitäkin mieltä, että onni on nainen, joka ei pidä siitä että sitä ajetaan takaa.

Ole pienistä hetkistä onnellinen, lauletaan iskelmässäkin. Ehkä Tommi Melender kirjoitti sittenkin onnellisuusoppaan vastoin tahtoaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mikä yhdistää Lauri Gröhniä ja Jorma Melleriä, jotka ovat inspiroituneet Tommi Melenderin kirjasta ihan blogiavaukseen asti? Ovatko keski-ikäiset äijä(bloggaaja)t yleisestikin Melenderin kohderyhmä?

PS. Pakko saada tuo kirja käsiin! Onnellisuutta ei ole koskaan liikaa.

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Melenderin kohderyhmästä en tiedä, mutta on siellä jääkiekkoa ja jalkapalloa äijille muun ansiokkaan materiaalin ohessa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kansikuvallaan ja otsikkonsa kirjaintyypillä kirja ei periaatteessa vetoa miehiseen lukijaan. Mikä lienee kustannusyhtiön ajatuksenjuoksu?

Käyttäjän jormamelleri kuva
Jorma Melleri

Ehkä kansi viestittää, että onni on perhonen!

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset