Jorma Melleri

Hirmuinen mies Allin pauloissa

  • Hirmuinen mies Allin pauloissa

Kun olin lukenut Raija Orasen uusimman tiiliskiven, kirjan J.K. Paasikiven elämästä (Hirmuinen mies, Teos 2015), mietin, mitä jäi käteen. Kehtaako tätä edes sanoa: parhaiten jäi mieleen Alli Paasikivi.

En saa mielestäni kuvaa siitä, kun jo ikämieheksi varttunut Paasikivi suutelee Allin halukkaita huulia tai taputtelee häntä takapuolelle, kuten Oranen moneen kertaan kirjoittaa.

Orasen historiallisten romaanien vakiosisältöön kuuluu ns. romanttinen aspekti, tällä kertaa aika viattomassa muodossa. Joku voi jopa kysyä, onko se romanttista, kun Paasikivi suutelee tekohampaat lonksuen Allia suoraan suulle tai taputtelee pakaroille.

Kunnon aviovaimon tavoin Alli piti miestään viisaana, ellei suorastaan nerona. Kun Paasikivi oli lähdössä ennen talvisotaa Moskovaan neuvotteluihin, Alli valoi uskoa. Näyte siitä, millaisena Oranen näkee Allin roolin:

"Minähän rakastan sinua. Sinä olet maailman paras ja viisain mies, muista se, kun ne siellä hyökkäävät sinua vastaan. Älä välitä niistä, älä anna niiden loukata, tee vain se mikä sinun täytyy. Minä luotan sinuun."

Kiinnostukseni Alliin kertoo tietenkin enemmän minusta kuin kirjailijasta. En ilmeisesti jaksa keskittyä suuriin linjoihin vaan takerrun yksityiskohtiin.

Oranen on tehnyt suurtyön. Romaani Paasikivestä on 745-sivuinen järkäle, joka kirjaa uskollisesti niin pienet kuin suuret asiat. Kirja käy jälleen myös historian kertauskurssista. Se on romaanin vahvuus ja heikkous.

Hirmuinen mies on pikemminkin historiallinen kronikka Paasikiven ajan tapahtumista kuin kaunokirjallinen teos. Paasikivestä toistetaan tutut asiat: hän oli äreä ja koleerinen, hirmuista toistetaan kyllästymiseen asti. Kaipasin uusia näkökulmia, särmää.

Minun makuuni olisi ollut, jos Oranen olisi vähän irrotellut ja ottanut sitä kautta kenties pienoisen riskin. Enemmän tulkintaa, vähemmän itsestään selvyyksiä!

Orasen historiallisten romaanien tietopohja on yleensäkin ollut laaja ja vahvalla pohjalla, mistä pitää antaa tunnustus kirjailijalle. Asialla on kuitenkin kääntöpuolensa.

Vähän kärjistäen voi sanoa, että Hirmuinen mies on kuin raakaversio kaunokirjallisen työn pohjaksi. Siinä on paljon asiaa ja tietoa, jota jalostamalla voisi syntyä upea taideteos. Laajan aineiston jalostaminen taiteeksi vaatii kuitenkin aikaa, jota ei kai ole tarpeeksi, jos kirja pitää sysätä markkinoille joka vuosi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän pekkasevanto1 kuva
Pekka Sevanto

Tästä kirjasta oli aika pitkä juttu Apu-lehdessä. Kirja alkoi kiinnostaa, mutta kun kerroit sen sivumäärän, niin enpä aio lainata sitä. Liian paksu kirja käsissä pidettäväksi. No, ehkä, jos sen saa lainattua digimuodossa ja sen voi lukea tabletilla, niin silloin voisin harkita sitä. Toisaalta ajankäyttötilanteeni voi estää. On niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista, jota haluaisin lukea, tehdä, miettiä jne. Joku viisashan on sanonut: "Ajatuksethan ne ajan vievät." :D

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset