Jorma Melleri

Vuoden hauskin kirja

  • Vuoden hauskin kirja

Minna Lindgrenin Ehtoolehdon pakolaiset on hauskin kirja, jonka olen lukenut pitkiin aikoihin. Se saattaa olla jopa tämän vuoden hauskin kirja. Eikä kirja ole pelkästään hauska. Se on myös terävä puheenvuoro vanhojen ihmisten inhimillisen kohtelun puolesta.

Ehtoolehdon palvelutalossa alkaa remontti ja asukkaat joutuvat etsimään majapaikkaa muualta. Yli 90-vuotiaat naiset eivät jää voivottelemaan vaan tarttuvat toimeen ja muuttavat ex-suurlähettiläs Onnin suosiollisella myötävaikutuksella kimppakämppään Hakaniemeen.

Viime vuosina on kirjoitettu paljon vanhusten huonosta hoidosta. Sensaatiohakuisia juttuja on tehty ja kauhisteltu sitä miten vanhoja ihmisiä kohdellaan huonosti. Ehtoolehdon vanhusten mielestä jutuissa on väärä sävy:

”Ei vanhuuden pitäisi olla jokin modernin yhteiskunnan yllättänyt uusi ilmiö, ikävä haittatekijä, josta on päästävä nopeasti eroon. Sen kuvan näistä sensaatiohakuisista jutuista saa”, Anna-Liisa tuhahtaa.

Kirjassa on monia herkullisia henkilöhahmoja, kuten remontin projektipäällikkö Jerry Siilinpää, jonka reipas esiintyminen ei jätä ketään kylmäksi. ”Kartoitetaan ensin yhdessä ongelmat ja sitten etsitään action itemit ja maalataan tavoitemaisema. Teillähän on alkanut siellä joissain kämpissä jo asbestipintojen poistohommeli. Olisko siihen liittyen noussut jotain kriittistä rajapintaa?”

Juurikin näin elikkäs heipat ja hyvät joulut, kuten vaatekaupan myyjä kiteyttää.

Kun on elänyt yli 90-vuotiaaksi, on varaa suhtautua asioihin jo suurpiirteisesti. Kaikkea pelotteluja ei ota vakavasti, jos lääkärinäkin on varsinaisen lääkärin pojanpoika. Kaksi edellistä ehtivät kuolla.

Vanhukset nauravat iloisesti kuolleille lääkäreille ja Irma kertoo, miten Sibelius oli todennut kaikkien häneltä tupakoinnin kieltäneiden lääkärien kuolleen ennen häntä, ja siksi hän tuprutteli sikareita vielä yli 90-vuotiaana.

Irma: ”Ja nyt minä poltan yhden savukkeen, muuten minä en kuole koskaan! Döden, döden, döden.”

Kun puhutaan vanhuksista, kuolemasta, hautajaisista, eutanasiasta ja sairauksista, on vaara, että huumori luiskahtaa mauttomaksi. Lindgren väistää karikot eikä sorru mauttomuuksiin.

Ehtoolehdon pakolaiset on toinen osa vanhustrilogiasta. Ensimmäistä, Kuolema Ehtoolehdossa, en ole lukenut. Kolmas osa, Ehtoolehdon tuho, ilmestyy ensi keväänä. Elokuvakin on tekeillä.

Suhtauduin ensin epäillen, minä nuori mies, siihen, että viitsisin lukea vanhuksista kertovan kirjan. Arvovaltaiselta taholta tulleen vahvan suosituksen jälkeen luin kirjan, onneksi.

Nauru pidentää ikää.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset